Miten erilaiset yksilöt vaikuttavat ryhmässä?

”Persoonaa on siellä monenlaista…”

Ryhmän sisälle kätkeytyy valtava määrä persoonallisuuksia, näkemyksiä ja tulkintoja eri tilanteista. Riippuen teoriasta, persoonallisuuksia voidaan nimetä vaikkapa seuraavasti: keksijä, tiedustelija, tekijä, takoja viimeistelijä, johtaja, hiljainen, lemmikki, syntipukki… Ja näitä on lukemattomia määriä lisääkin. Kukin näkee ja nimeää roolit hieman omalla tavallaan.

Monesti näemme ryhmän jäsenistä vain yhden roolin ja tuo kyseinen rooli ohjaa asennoitumistamme valitettavan pitkälle. Häirikkö on silmissämme aina häirikkö ja vain harvoin hänellä on mahdollisuus kasvaa ulos tuosta roolistaan. Asiaan syvemmin perehtyneiden mukaan asian on kuitenkin aivan toisin: yksilö voi kantaa ja kantaakin matkassaan useita rooleja ja vaihtelee niitä ryhmäkohtaisesti. Lemmikistä voi tulla syntipukki ja takojasta hiljainen. Tämä meidän on hyvä tiedostaa.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee meille, tuleville opettajille? Kaikki kiteytyy oikeastaan yhteen sanaan, joka on ”opettajan pelisilmä”. Opettajan on osattava luovia ryhmässään erilaisten persoonien ja roolien kanssa. Hänen on osattava muunnella etäisyyttään suhteessa opiskelijaan tapauskohtaisesti. Toinen opiskelijoista itseohjautuu, toinen tarvitsee apua kädestä pitäen. Toinen kritisoi, toinen tyytyy hiljaa.

Kuulostaa haastavalta. Onko tuo edes mahdollista? Miten minä pystyn löytämään opettajan pelisilmäni? Ensi askel voisi olla peiliin kurkkaaminen ja oman persoonan pohtiminen. Millaisia rooleja minun on helppo kohdata? Keiden kanssa minun on vaikea tulla toimeen? Näiden kysymysten hahmottamisella matka kohti opettajuutta on jo alkanut. Joillekin matka on helppo, joillekin kuoppaisempi. Olennaista on kuitenkin lähteä liikkeelle. Hyvää matkaa!

Lähteinä käytimme seuraavia teoksia:

Porukka, jengi, tiimi. Aku Kopakkala. 2011. Edita, Helsinki.

Ryhmästä enemmän- Käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle. Veli Kaukkila & Elisa Lehtonen.2007. Suomen Mielenterveysseura, Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön – hanke

Blogiteksti: Teemu Jäppinen ja Johanna Kakko

Miten hyvä vuorovaikutus rakentuu oppimisessa ja opetuksessa?

Vuorovaikutus tärkeässä osassa ihmisten oppimisessa

Vuorovaikutuksen keskeisimmät elementit ovat puhe, liike, ilmeet ja eleet. Vuorovaikutuksen tulkitseminen on aina vuorovaikutuksessa olevien ihmisten välistä ja vuorovaikutus itsessään luo vuorovaikusta viestijöiden välille.

Se, mitä sanomme toiselle ja miten toinen sen ymmärtää, on riippuvainen monesta tekijästä: teemme tulkintoja aiemmin sanotusta ja siinä hetkessä ilmentyvistä puhujan ja kuulijan hienovaraisista ilmaisun sävyistä, katseesta, kasvojen ilmeestä tai vartalon liikkeistä. Lisäksi vuorovaikutukseen vaikuttavat ainakin tilanne, viestijöiden välinen suhde ja puhekulttuuri.

Suurelle yleisölle pidettyä puhetta, työpaikan tiedotteita tai tekstiviestejä voidaan pitää pelkkänä tiedonsiirtona, mutta ne voidaan nähdä myös vuorovaikutuksena: esiintymiseen vaikuttaa yleisö ja esimerkiksi se, näkeekö puhuja yleisönsä nukahtelevan tai hymyilevän. Työpaikalla lähetetään tiedotteita, mutta tiedotetta laadittaessa otetaan huomioon vastaanottajat sekä työpaikan viestintätavat ja -tottumukset.

Vuorovaikutus on luonteeltaan monimutkainen prosessi. Se on jatkuvassa muutoksessa oleva tapahtumaketju, jolla ei välttämättä ole selkeää alkua ja loppua. Vuorovaikutus perustuu merkkeihin, joiden on yhteisesti sovittu tarkoittavan tiettyjä asioita. Se on yhteistoiminnallista tekemistä. Puhuja ja kuuntelija vaikuttavat toisiinsa. He tuottavat ja tulkitsevat merkkejä samanaikaisesti. Vuorovaikutus on aina konteksti- ja lähes aina kulttuurisidonnaista. Lisäksi vuorovaikutus on intentionaalista. Se perustuu vähintään jommankumman osapuolensa tarkoitukselliseen haluun välittää jokin viesti.

Opetuksessa opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus on tehokkainta silloin kun häiriötekijät ovat minimoitu ja opiskelija on motivoitunut. Opettaja pystyy omalla vuorovaikutuksellaan vaikuttamaan vuorovaikutukseen siinä määrin, että tehokkaalla omalla toiminnalla myös motivaatiopulasta kärsivä opiskelija saadaan mukaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksessa on tärkeintä tunnistaa alla olevat tyylit jotta vuorovaikutusta osataan puolin ja toisin lukea. Vuorovaikutus voi sisältää myös tarkoituksellisia virheitä jotka vuorovaikutuksesta on opittava tunnistamaan.

Kuvio 1. Vuorovaikutustyylien nelikenttä

Blogiteksti: Petteri Hyttinen ja Antti Kumpulainen

Mitä pitää huomioida opetusmateriaalin teossa ja opettamisessa verkkoympäristössä?

Videon suunnittelu ja toteutus: Kristiina Einola ja Johanna Kakko

Miten SOME:a voi hyödyntää opetuksessa?

SOME käsitteenä pureutuu käyttäjien väliseen vuorovaikutukseen. Lisäsi dilemma on sisältöjen tuottamisessa ja jakamisessa. Se on prosessi, jossa SOME syntyy sisältöjen, että yhteisöjen sekä verkkoteknologein summana. (Pönkö2014, 34-35.)

SOME opetuksessa

SOME opetusvälineenä tarkoittaa yhteisöjä ja ohjelmia, esim. sisällönjakopalvelut ja verkkoyhteisöpalvelut, joille on tyypillistä käyttäjien rooli sisällöntuottajina ja aktiivisina osallistujina. SOMEn palvelut usein maksuttomia, helppokäyttöisiä. Ne rikastuttavat opetusta ja käytössä olevia oppimisympäristöjä, sillä ne antavat opiskelijoille paremman mahdollisuuden hallita tuotostaan/aikaansaannostaan/tekstejään ja luoda omia sisältöjä yksin ja yhdessä oppimisryhmän kanssa.   

Suljetuissa oppimisympäristöissä materiaalit ja opiskelijoiden tuottamat aineistot jäävät kurssialueelle oppimisjakson loputtua, sitä vastoin sosiaalisen median ohjelmissa opiskelijat hallinnoivat itse omaa oppimisympäristöään ja se jää heidän käyttöönsä opintojen päätyttyäkin, myöhempää käyttöä varten.   

  

Hyviä ominaisuuksia käytettäessä SOME.n ohjelmistojen opetuskäytössä:  

·                 Opiskelijalähtöisyys ja oppimisen omistajuuden siirtyminen opiskelijoille  

·                 Oppimisprosessin jatkuvuus, yhtä opintokokonaisuutta pidemmälle  

·                 Yhteisön hyödyntäminen oppimisessa   

·                 Argumentointitaidot kehittyvät  

·                 Yhteinen tiedonrakentaminen  

·                 Motivointi, aktivointi ja itseohjautuvuus  (Suominen, Nurmela 2011, 94.)

Verkko-opetuksessa oppimisen kannalta tärkeintä on: toiminta, vuorovaikutus ja oppimisaihiot.  Opettajan kannattaa upottaa sisällöt keskusteluihin ja tehtäviin sen sijaan että kirjoittaisi sisällöt oppikirjamaiseksi tekstiksi. Toiminta kohdennetaan sisältöihin, jossa tehtävän annot ovat riittävän avoimia. Avoimina; näin oppijat saavat tilaa erilaisille etenemistavoille sekä sisällöille.  Juoni on täten tärkeä myös SOMEssa. Juonen avulla opiskelija pystyy hahmottamaan erillisistä työkaluista ja sisällönosista oppimisen kannalta tärkeän asiakokonaisuuden. (Suominen, Nurmela 2011, 96.)

Verkkokurssit rakennetaan erilaisille oppimisalustoille esim. Moodle.  Moodelessa esitellään tehtävänannot sekä erilaiset ohjeet ja muut toimintatavat.

Kuvio 1. Oppimisalustan rakentaminen virtuaaliseen oppimisympäristöön (mukaillen Suominen ym. 2011, 98).
 

Käyttöönotto ja käyttö

ENNEN SOMEn käyttöönottoa, kannatta miettiä tarkkaan, miksi jokin työkalu otetaan käyttöön, mitkä ovat sen todelliset hyödyt oppimiselle ja mitä etua sillä voidaan saavuttaa verrattuna organisaation omiin oppimisympäristöihin verrattuna.  Kuitenkin organisaatioiden ylläpitämät palvelut ovat tietoturvallisia, ja opiskelijoiden tietoturva/ yksityisyydensuoja on huomioitu. Organisaatioiden tarjoamat palvelut ovat siten luotettavia ja ne ovat usein pysyviä. (ei lopu kesken toiminta)  

SOMEn ohjelmistot ovat usein tuttuja entuudestaan opiskelijoille, siten niiden kautta voidaan saada hyviä ja virkistäviä ideoita uusista opetusmuodoista ja opiskelijat saattavat esittää toiveitaan palveluiden käyttöönottoon. Täysin uusia välineitä kannattaa ottaa pienin erin opetuskäyttöön ja kokeilla niiden toimivuutta opetuksen tukemiseen/ tukena. Ei kannata Rakentaa heti koko opetusta täysin uusien palveluiden varaan.  

Kannattaa tunnistaa palveluiden käyttöön sisältyvät riskit. SOMEn tietoturvasta vastaa viimekädessä palvelun tarjoaja. Yleensä tieto mitä SOMEn tallennetaan, tulee olla sellaista mikä olisi muutenkin julkista, sillä jos se leviää julkiseksi sillä ei ole siten merkitystä.   

Organisaatioissa on säännöt mm. turvaluokiteltuaineisto ja henkilöstöasioista jotka on otettava huomioon, että ei "vuoda" SOMEn palveluihin.  

Rekisteröityminen, opiskelijaa ei voi pakottaa rekisteröitymään SOMEn palveluihin, vaan opiskelijalle on järjestettävä vaihtoehtoinen tapa suorittaa kurssi, tai hänelle voidaan ehdottaa jotakin nimimerkkiä käyttöön. On myös olemassa SOME palveluita joihin ei tarvita mitään käyttäjätunnuksia, niitä voi sitten suosia.  

Pelisäännöt kannattaa laatia yhdessä, niin opettaja kuin oppilaat yhdessä. Yhteiset pelisäännöt on helpompi toteuttaa ja kannattaa käydä keskustelu myös siitä miten palvelua käytetään, ei oleteta että kaikki osaavat sen ja lisäksi tietoturva-asioista keskustellaan yhdessä.  

Opettajan on huolehtia viimekädessä että opiskelijoiden suoritukset; joihin arviointi perustuu, tulee tallennettua. Opettajan kannattakin miettiä etukäteen miten tallennukset tulee hoitaa ja mihin hän ne tallentaa.
  

Työkalut 

·                 Wikit 

·                 Blogit 

·                 Mikroblogit 

·                 Yhteisöpalvelut 

·                 Pikaviesti- ja keskustelusovellukset 

·                 Videopalvelut 

·                 Kuvanjakopalvelut 

·                 Pilvitallennuspaikat ja dokumenttien työstäminen verkossa 

·                 Pelit 

·                 Virtuaalimaailma 

Kuvio 2. Sosiaalisen median maailmankartta, Pönkö 2014, 80.

Lähteet:

Pönkö, H. 2014. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo Oy.

Suominen, R. & Nurmela, S. 2011.Verkko-opettaja. Helsinki: WSOY.

https://somekirja.wordpress.com/category/sosiaalisen-median-maailmankartta/, lainattu 1.11.2015.

Blogiteksti: Marja Hugg ja Pia Koivisto