Mitä monikulttuurinen ohjaaminen vaatii?

Blogiteksti: Mikko Haapala ja Jenni Kuoppala

Mistä ja miten hyvä dialogi rakentuu?

Dialogi- sana muodostuu kreikan kielisistä sanoista dia ja logos. Dia tarkoittaa lävitse tai kautta ja logos tarkoittaa sanan merkitystä, sisältöä tai ajatusta. Dia-logoksen voidaankin ajatella merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse.

Dialogi edellyttää dialogiin osallistujalta dialogitaitoja. Ilman dialogitaitoja keskustelusta voi tulla väittelyä, ohi puhumista tai pinnallista keskustelua, joka ei tuota uusia oivalluksia tai joka turhauttaa.

Dialogia voidaan pitää kommunikaation muotona, jossa vuorovaikutetaan toisten, mutta myös oman itsensä kanssa. Dialogi ei ole pelkkää keskustelua vaan se on luova prosessi. Tulee erottaa aito dialoginen vuorovaikutus (rakentava vuorovaikutus) rinnakkaisista toisiinsa vaikuttamattomista monologeista (kilpaileva vuorovaikutus).

Dialogi on asioita eri näkökulmista tarkasteleva ja vastaanottava keskustelutapa. Dialogissa luodaan yhteistä ymmärrystä ja se tarkoittaa tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista  ja perehtymistä  johonkin asiaan.

Hyvän dialogin tunnusmerkit

Dialogiin osallistujat ovat keskenään tasavertaisia, kunnioittavat toisiaan ja ovat oikeuden mukaisia toisiaan kohtaan. Osallistuminen on avointa, rehellistä ja on olemassa vilpitön vuorovaikutus. Kaikki osallistuvat aktiivisesti ja jokainen osallistuja on motivoitunut sekä sitoutunut. On luottamuksellinen, kiireetön, utelias ja innostunut ilmapiiri. Jokainen osallistuja on vapaa ennakkoasenteistaan. Dialogin jäsenet tuntevat toisensa tai tutustuvat toisiinsa sekä he muodostuvat ryhmäksi. Jokainen jäsen esittää kysymyksiä ja kysymyksiin vastataan. Käytetään lyhyitä puheenvuoroja. Keskustelu liittyy varsinaiseen opiskeltavaan asiaan. Jokaisella on mahdollisuus puhua sekä kaikkien ideoita puidaan huolellisesti, eikö kenenkään mielipidettä vähätellä tai torjuta. Kaikilla on yhteinen tavoite ja kaikkien osallistujien näkökulmat ovat luomassa kokonaiskuvaa puheena olevasta asiasta. Keskustelussa ilmenee todellista oivallusta.

Hyviä linkkejä liittyen dialogiin:

Blogi

http://dialogipaikka.blogspot.fi/?m=0

Menetelmäkortit

http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/index.html

Dialogilla syvätehoa oppimiseen

http://www3.hamk.fi/dialogi/

Blogiteksti: Jarkko Huhtanen ja Risto Jesoi

Miten opettaja voi tukea oppijan itsetuntoa ja mitä keinoja ja menetelmiä siihen voi käyttää?

huom. blogikuva avautuu isompana, jos klikkaat kuvaa.

Blogikuva: Anna Forsström ja Laura Jäppinen

Mikä on Joharin ikkuna? Ja miten sitä voi hyödyntää opettajana kehittymisessä?

Blogikuva: Kaisa Heikkilä

Miten ryhmäytyminen vaikuttaa ryhmän toimintaan?

RYHMÄ LIIKKEELLE

Ryhmässä toimiminen on hyvin haastavaa, sillä se vaatii vuorovaikutusta yksilöiden välillä ja vieläpä ryhmän tavoitteen tai perustehtävän suunnassa. Ryhmässä toimivat yksilöt voivat olla taustoiltaan ja persoonallisuudeltaan hyvin erilaisia, mutta he voivat yhdessä saavuttaa korkeita tavoitteita.(Jaakkola 2011, 15.)

Ryhmä ja sen toiminta ovat yksi ohjaajan työn haasteellisimpia ja mielenkiintoisempia ilmiöitä. Ryhmän ohjaaja, joka hallitsee ryhmissä tapahtuvat ilmiöt, osaa ohjajata ryhmää kohti tavoitteita. (Jaakkola 2011, 15.)

RYHMÄ

Ryhmä muodostuu kahdesta tai useammasta yksilöstä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ryhmän jäsenyyteen liittyy tietoisuus kuulumisesta ryhmään, ryhmän muista jäsenistä sekä siitä, miten yksilön oma toiminta liittyy ryhmän yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Tavoite on ryhmän toiminnan keskiössä. (Jaakkola 2011, 15.)

Ryhmäilmiöiden kirjallisuudessa erotellaan pien- ja suurryhmät. Pienryhmässä on enintään 10 yksilöä. Pienryhmässä kaikilla on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Suurryhmässä on yli 10 jäsentä, joten vuorovaikutus kaikkien ryhmän jäsenten kanssa ei ole mahdollista.(Jaakkola 2011, 15.)

RYHMÄPROSESSIT ovat ryhmän toiminnan seurauksena syntyvää yksilöiden välistä vuorovaikutuksellista toimintaa. Prosessit kuvaavat sitä mitä ryhmässä tapahtuu sen toiminnan aikana. Toiminnalla on yhteinen tavoite. Ryhmän sisällä syntyy erilaisia rakenteita ja suhteita, jotka ratkaisevat ryhmän toiminnan tehokkuuden. Ryhmäprosesseja ovat myös ryhmän kiinteys eli koheesio, paine kokea yhdenmukaisuutta ryhmän sisällä sekä polarisaatio eli mielipiteiden kärjistyminen. (Jaakkola 2011, 16.)

RYHMÄDYNAMIIKKA on jatkuvaa muutosta ryhmän prosesseissa, rakenteissa ja suhteissa. Dynamiikka voi näkyä myös ryhmän välillä olevina jännitteinä, tunteina sekä kiinnostuksena toisiinsa. Ryhmädynamiikka muodostuu yksilön omista tavoitteista ja mieltymyksistä sekä ryhmän sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Ryhmän toiminnan edetessä kunkin yksilön suhteet toisiinsa ja ryhmää kohtaan muuttuvat. (Jaakkola 2011, 16.)

RYHMÄN SUHDEJÄRJESTELMÄ

Toimiessaan ryhmässä ryhmän yksilöt ovat eritasoisissa suhteissa toisiinsa. Ryhmän sisällä muodostuu sen toimintaa ohjaavia sisäisiä rakenteista eli suhdejärjestelmiä. Ryhmän suhdejärjestelmiä ovat: kommunikaatio-, tunne-, normi-, rooli-, sekä valtasuhteet. Järjestelmät voivat olla virallisia ja epävirallisia. Suhdejärjestelmä on ryhmässä vallankäytön väline. Ryhmän toiminta paranee jos ryhmän suhdejärjestelmä voidaan sopia etukäteen. Kommunikointirakenteessa toimiminen saa aikaan roolit, joiden omaksumisen kautta syntyvät valta-, tunne- ja normirakenteet. Rooleista käsin ryhmän jäsenet käyttävät valtaa ja vaikuttavat päätöksiin sekä saavat muiden hyväksynnän tunnetasolla. Ryhmän jäsenet valvovat ryhmän sääntöjen ja normien noudattamista. Tunnerakenne säätelee kommunikointirakennetta: jäsenet hakeutuvat niiden seuraan, joilta saavat tukea ja hyväksyntää. (Jaakkola 2011, 17.)

KOMMUNIKAATIOSUHTEET

Kommunikaatiosuhteet ilmaisevat, miten ryhmä on ratkaissut vuorovaikutuksen ja toiminnan edellyttämät yhteydenpidon haasteet. Kommunikointisuhteet liittyvät usein tunnesuhteisiin: ne jotka pitävät toisistaan ovat myös enemmän yhteydessä toisiinsa. Ryhmän vuorovaikutusta voidaan kuvata keskitettynä tai hajautettuna vuorovaikutuksena. Keskitetyssä vuorovaikutuksessa kommunikaatio kulkee yhden tai hyvin harvan ryhmän jäsenen kautta. Hajautetussa vuorovaikutuksessa viestintään osallistuu mahdollisimman moni ryhmän jäsen eli kommunikaatio on demokraattista. Demokraattinen ja avoin kommunikaatio ovatkin ryhmän tehokkaan toiminnan edellytyksiä.( Jaakkola 2011, 17.)

TUNNESUHTEET
Tunnesuhteet tarkoittavat jäsenten keskinäisiä myönteisiä ja kielteisiä tunteita. Ryhmän tunnesuhteet määrittävät sen, kenelle ryhmässä osoitetaan hyväksyntää tai torjuntaa., kiintymystä tai vastenmielisyyttä. Avoimen kommunikaation synnyttämä ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on välttämätön, jotta yksilö viihtyy ryhmässä ja haluaa antaa panoksensa yhteistyöhön. (Jaakkola 2011, 17.)

NORMISUHTEET

Normisuhteet ovat ryhmän pelisääntöjä. Yksilöillä on usein tapana toimia tavalla, joka edistää hänen omia tavoitteitaan ja etujaan. Ryhmätoiminnan tavoitteiden kannalta oman edun tavoittelu ei ole tehokasta ryhmän toimintaa. Tällöin tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä tai viitekehyksiä, jonka mukaan ryhmän jäsenten on toimittava. Kiinteä ryhmä luo helposti oman sisäisen normistonsa, johon ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan. (Jaakkola 2011, 18.)

ROOLISUHTEET

Yksilöllä on ryhmässä erilaisia rooleja, jotka voivat liittyä ryhmän tehtävään tai yksilön sosiaaliseen asemaan ryhmässä. Ryhmän tehtävään liittyvä rooliverkosto osoittaa, minkälainen on ryhmän työnjako eli kenen vastuulla eri tehtävät ovat. Sosiaaliseen asemaan liittyvät roolit syntyvät yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Yksilön rooli on kaksoismerkityksellinen, sillä se sekä annetaan että otetaan. Rooli ei myöskään ole pysyvät ominaisuus. Rooliverkosto muuttuu, kun joku ryhmä jäsen vaihtuu tai kun ryhmä edistyy tavoitteessaan. (Jaakkola 2011, 19.)

VALTASUHTEET

Valta tarkoittaa vaikuttamista haluttuun suuntaan, ja se on yksilön kykyä vaikuttaa toisiin. Kaikki ryhmän jäsenet ovat tavalla tai toisella valtasuhteessa toisiinsa nähden. Valta voi olla virallista tai epävirallista. Virallinen valta tulee yleensä ryhmän ulkopuolta: virka-aseman muodossa. Epävirallinen valta tulee ryhmän sisältä. Ryhmän sisällä valta liittyy usein rooleihin. Nämä vallan tuomat roolit eivät ole välttämättä tasa-arvoisia. Ryhmän toiminnan kannalta olisi tärkeää, että valta olisi jakautunut ryhmän jäsenten kesken tasaisesti. Mielenkiintoinen ilmiö on se, miten yksilön tullessa ryhmään valta jaetaan muiden jäsenten kesken. Jos pitää kiinni tiukasti omasta valta-asemastaan aiheuttaa se ristiriitatilanteita. Toisaalta omaa valtaa voi vahvistaa hyvillä vuorovaikutustaidoilla. (Jaakkola 2011, 19.)

TOIMIVAN RYHMÄN TUNNUSPIIRTEET:

1.                                      MYÖNTEINEN RIIPPUVUUS

2.                                      VUOROVAIKUTTEINEN VIESTINTÄ

3.                                      YKSILÖLLINEN SITOUTUMINEN

4.                                      SOSIAALINEN YHDESSÄ TEKEMINEN

5.                                      TOIMINNAN POHTIMINEN JA REFLEKTOINTI

RYHMÄN MUODOSTUMISEN KEHITYSVAIHEET:

1.                                      MUODOSTUMISVAIHE

2.                                      KUOHUNTAVAIHE

3.                                      YHDENMUKAISUUSVAIHE

4.                                      TOIMIVAN TYÖSKENTELYN VAIHE

5.                                      LOPETTAMISVAIHE

LÄHTEET

Jaakkola, T. Kataja, J & Liukkonen, J. 2011. Ryhmä liikkeelle! Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Juha: Bookwell Oy.

Blogiteksti: Virpi ja Anne