Case oppiminen yhdistää teorian ja käytännön

Jos case oppiminen on sinulle uusi asia, niin tekemästämme videosta löydät perusasioita case oppimisesta.

 

Case oppiminen herättää ihmisissä helposti mielikuvan opetushetkestä, jossa läpikäydään opettajan kirjoittamaa tekstiä ja vastataan opettajan antamiin kysymyksiin. Case oppiminen voi olla paljon muutakin. Casea elävöittää se, jos sitä on esittelemässä henkilö, joka on ollut oikeasti ollut ratkaisemassa kyseistä casea, tätä kautta oppijat saavat lisätietoa casen kulusta ja casen esitellyt henkilö voi saada ideoita, kuinka vastaavan tilanteen voisi seuraavalla kerralla ratkaista tehokkaammin. Ja miksi casen pitäisi olla vain tekstiä? Videon muodossa esitetty case antaa tilanteesta laajemman näkökulman kuin pelkkä teksti tai voihan tekstin rinnalla käyttää kuvia, lehtileikkeitä, äänitiedostoja tai muuta casea elävöittävää materiaalia.

Casen ei tarvitse aina olla opettajan kirjoittama, monet hyvät caset ovat nousseet spontaanisti oppitunnilla oppijoiden keskuudesta ja niitä on pyritty ratkomaan yhdessä muiden oppijoiden kanssa. Casen kirjoittaminen on työlästä ja aikaa vievää, joten ei kannata unohtaa netissä tai alan lehdissä olevia valmiita caseja. Case-pankkeja löytyy melko helposti englannin kielellä. Oulun ammattikorkeakoulu suunnittelee opetuskäyttöön tarkoitetun suomenkielisen case-pankin perustamista (OAMK).

Kuva: John Cunniff (CC By)

Yksi tämän opetustuokion oleellisimmista asioista oli se, että case on silta, joka yhdistää teorian ja käytännön. Case opetuksen käyttö ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että käytännön ja teorian yhteensovittaminen sen avulla onnistuisi. Tärkeää on, että case on laadukas ja että sen avulla oppijoilla on mahdollisuus saavuttaa oppimistavoitteensa!

Case voi käyttää montaa erilaista tarkoitusta varten. Case voi olla esimerkiksi:

• Mielenkiinnon ja ajattelun herättäjä
  
• Aloitustason määrittäjä
• Kontekstin luoja
• Ongelmanasettelun pohja
• Tietolähde
• Tiedon tuottamista
• Pohja reflektoinnille (oman tiedon/taidon peilaamisessa)
• Arvioinnin apuväline (osaamisen osoittamisessa)

Case oppimisessa on tärkeää, että oppija ja opettaja tietävät oman roolinsa ja ovat valmiita työskentelemään roolinsa mukaisesti. Case oppiminen vaatii oppijalta aktiivisuutta, kriittistä ajattelua, kykyä tehdä päätelmiä ja kiinnostusta ongelmanratkaisemista kohtaan. Opettajan on puolestaan muistettava, että hänen tulee antaa tilaa oppijoille ja pysyä itse taustalla. Oleellista case opetuksen onnistumisen näkökulmasta on myös casejen valinta, niiden vaativuus ja sopivuus opetuksen tavoitteisiin nähden, sekä casejen uudistaminen.

Case oppiminen voidaan luokitella aktiiviseksi ja tutkivaksi oppimiseksi (Kuvio 1). Case oppiminen ja ongelmalähtöinen oppiminen muistuttavat paljon toisiaan ja arkikielessä niiden merkitys saattaa sekoittua. Ongelmalähtöisessä oppimisessa oppijalla itsellään on suurempi vastuu oppimisestaan, kun taas case oppimisessa opettajan rooli on suurempi kuin ongelmalähtöisessä oppimisessa. Ongelmalähtöisessä oppimisessa tehtävänanto on avoimempi, asiaa käsitellään monipuolisesti ja sen käsittelyyn kuluu yleensä enemmän aikaa. Case oppimisen etuna on se, että casen tutkiminen vie vähemmän aikaa, joten kurssin aikana on mahdollista käsitellä useampia erilaisia tapauksia, kuin ongelmalähtöisen oppimisen kautta.  

Kuvio 1. Aktiivisen oppimisen eri muodot (Kuvio perustuu: akoaotearoa.ac.nz/project/inquiry-based-learning/resources/books/inquiry-based-learning-report)

Lähteet:

OAMK. Pilvipalveluiden käyttö case opetuksessa. Luettu 17.2.2016 http://www.oamk.fi/hankkeet/docs/Cloud_selvitysraportti.pdf

Blogiteksti: Kristiina Einola ja Juha Kinnunen

Mä en ainakaan aio laulaa!

Musiikki- ja draamapedagogiikka mielletään usein harvojen herkuksi. Tarkemmin sanottuna niiden, jotka osaavat soittaa ja laulaa. Tai niiden, jotka ovat hyviä näyttelemään ja ovat syvällisesti perehtyneet draaman saloihin. Näin asia ei kuitenkaan ole: moni opettaja on käyttänyt molempia edellä mainittuja menetelmiä, jos ei tarkoituksella, niin sitten huomaamattaan.

Yksinkertaisimmillaan musiikkipedagogiikka voi olla sitä, että opettaja laittaa luokkaan taustamusiikkia työskentelyn elävöittämiseksi. Musiikin vahvuus onkin juuri tässä: se luo mielikuvia ja ankkuroi oppijan elämänkokemuksia opittavaan aiheeseen. Taustamusiikin avulla voi myös voimauttaa, motivoida, inspiroida ja paljon kaikkea muuta. Eikä opettajan tätä tehdessään tarvitse laulaa nuottiakaan tai ymmärtää intervalleista tuon taivaallista. Musiikki on kaiken opetuksen voimavara. Tarvitaan vain rohkeutta kokeilla.

Täsmälleen samat lainalaisuudet pätevät myös draamapedagogiikkaan. Erilaisten ilmaisuharjoitteiden käyttäminen opetuksen tukena eivät vaadi näyttelijän koulutusta, ei edes draamakasvattajan. Enemmänkin ne vaativat ymmärryksen, mitä olen tekemässä ja mihin tekemiselläni pyrin. Ja toki hieman ponnistelujakin vaaditaan, jotta saat haalittua menetelmäreppuusi paljon monipuolisia harjoitteita, joista voit ammentaa tilanteen mukaan.

Älä siis suotta arastele. Ota musiikki ja draama rohkeasti osaksi opettamistasi. Ne rikastuttavat tekemistäsi vuorenvarmasti. Ole myös aktiivinen etsijä: vaihda kokemuksia ko. menetelmistä kollegojesi kanssa. Kehitä, tutki ja hylkää. Etsi oma tapasi käyttää musiikkia ja draamaa!

Blogiteksti: Teemu Jäppinen