TOP-ohjaus

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin näet sen selkeämpänä.

Hyviä linkkejä:

www.edu.fi/tonet
( http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/tutkinnon_perusteet_2014 )
www.osaan.fi
www.topkoutsi.wordpress.fi

Oppimisympäristöt

Historian aikana oppimisympäristö on ahtaimmillaan ymmärretty vain luokkahuoneena, eli tilana, jossa vakioidun tiedon jakaminen on tehokasta ja tila on mahdollisimman hyvin eristetty ympäristöstä ja sen vaikutteista. Nykyään oppimisympäristöt käsitetään laajemmin ja monipuolisemmin, ja niitä tarkastellaan useista eri näkökulmista.

Opetussuunnitelmien perusteisiin on nykyään kirjattu oppimisympäristöt, ja ovat osana koulutuksen suunnittelua. Samalla perinteisestä opettaja- ja luokkahuonekeskeisestä opetuksesta siirrytään hyödyntämään erilaisia oppimisympäristöjä osana oppilaitoksessa tapahtuvaa opiskelua. Oppimisympäristöjen kehityksen myötä myös opettajan työ tulee mielekkäämmäksi ja vaihtelevammaksi.

Oheisessa animaatiossa esitellään kolme eri tapaa tarkastella oppimisympäristöjä:
https://drive.google.com/file/d/0B3zCwxlm07fIQmp4dU9nbUdBT2s/view?ts=57225916&pref=2&pli=1

Alla esitellään erilaisten oppimisympäristöjen jaottelu viiden eri näkökulman kautta (fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja didaktinen). Jaottelu on tarkemmin esitelty pääasiallisena lähteenä käyttämässämme raportissa (lähde). Jaottelun tavoitteena on ollut synnyttää uusia, luovia ideoita, sekä edistää kokonaisvaltaista oppimisympäristöajattelua.

1. Fyysinen näkökulma
· Miten erilaiset tilaratkaisut tukevat oppimista?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan tilana tai rakennuksena.
2. Sosiaalinen näkökulma
· Minkälainen henkinen ilmapiiri tukee oppimista?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan vuorovaikutuksena.
3. Tekninen näkökulma
· Kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisen tukena?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan opetusteknisenä sovelluksena.
4. Paikallinen näkökulma
· Kuinka erilaisia oppilaitoksen ulkopuolisia paikkoja voidaan hyödyntää opetuksessa ja minkälaista oppimista niissä tapahtuu luonnostaan?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan paikkoina ja alueina.
5. Didaktinen näkökulma
· Minkälainen on oppimista tukeva ympäristö?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan didaktisena kokonaisuutena

Oppimisympäristönäkökulman vahvuutena voidaan nähdä huomion siirtäminen opettajan toiminnasta oppilaan toimintaan ja oppimista tukevan ympäristön suunnitteluun. Näin keskiöön nousee itse opiskeluprosessi, oppijalle luontainen oppiminen sekä oppijan ja ympäristön välinen vuorovaikutus.

Esitetyt näkökulmat ovat käytännössä toisiaan tukevia ja täydentäviä, ja hyvässä oppimisympäristössä on mukana useita ulottuvuuksia. Ne liittyvätkin yleensä kokonaisvaltaisesti koko elämänpiiriin. Oppimisympäristöjen tulisi aina pyrkiä tarjoamaan oppijoille sopivia oppimishaasteita, siis riittävän haasteellisia, muttei ylivoimaisia.

Opiskeluympäristöt mahdollistavat yksilöllisen eriyttämisen ohella paremman sosiaalisen
vuorovaikutuksen, joka käsitetään nykyään yhtä keskeiseksi kuin fyysinen ympäristö. Myös eri oppiaineiden luova integraatio on mahdollista toteuttaa helpommin oppimisympäristöajattelun kautta.

Voi helposti kuvitella, että esim. oppilaiden motivointi kuivahkon teorian opiskeluun lämpimänä toukokuun päivänä voi sisätiloissa olla vaikeaa, mutta oppimisympäristöajattelun myötä monen oppiaineen kanssa voisi mennä ulos luontoon. Esim. liikunnan, biologian, ympäristöopin ja historian opiskelun yhdistäminen olisi helppoa, eikä matematiikan tai kieltenkään mukaan ottaminen ole mahdotonta.

Blogiteksti: Sari Erviö ja Risto Jesoi

Taitojen opetus

Taito määritellään erään määritelmän mukaan toiminnaksi, jonka tekijä osaa hyvin tai toisen määrityksen mukaa osaamiseksi, johon liittyy pysyvä tekemisvalmius.

Ihmisellä on valtavasti erilaisia taitoja ja niitä on myös määritelty paljon. Taitoja on eri luontoisia, ja niiden määrittely on sidoksissa taidon luonteeseen. Reproduktiiviset taidot ovat perustaitoja eli ns. jäljentämistaitoja ja produktiivisissa eli tuottamistaidoissa joudutaan soveltamaan periaatteita. Seuraavassa kuvassa on taitojen skeema (Romiszovskin 1999, 463.)

Miten taitoja opitaan?

Oppimisessa on tärkeää mentaalisen mallin muodostuminen, työmuistin rajoittavat tekijät sekä työtoiminnan psyykkinen säätely. Mentaalisen mallin muodostaminen tarkoittaa mielikuvan muodostamista opitusta asiasta. Työmuistin rajoittavuus taas tarkoittaa sitä, että ihmisellä on rajallinen työmuisti, joka rajoittaa oppimistamme eli omaksuttavan tiedon määrää. Oppimisprosessin tuloksena tapahtuu psyykkistä automatisoitumista eli yksittäiset signaalit vähenevät ja kokoontuu uusiksi yläkäsitteiksi, jolloin niiden informaatiopitoisuus kasvaa. Ylioppimisen seurauksena opittu tieto säilyy muistissa pitempää ja se miten nopeasti tieto voidaan aktivoida, riippuu miten pitkään ja hyvin asiaa on harjoiteltu. Työtoiminnan psyykkinen säätely eli mielen säätelyllä tarkoitetaan prosessin aikana tapahtuvien mielen liikkeiden, kuten tehtävään suuntautumisen ja orientoitumisen säätelyä.

Taitojen opetuksen lähtökohdiksi voidaan määritellä seuraavat kolme asiaa:

1.      taidon ominaisuudet ja vaatimustaso,

2.      opiskelijan lähtötaso, aikaisemmat taidot, motivaatio ja reaaliset mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseksi sekä

3.      sovellettavat menetelmät ja oppimisen tehostamisen keinot.

Alla olevassa kuvassa esitellään viisivaiheinen taidon oppimisen malli:

Transferilla kuvataan sitä, miten jossakin opittu siirtyy osaamiseksi eri olosuhteissa, kuin missä taito on opittu!

Blogiteksti: Virpi Brjörkman ja Juha Kinnunen

Mä en ainakaan aio laulaa!

Musiikki- ja draamapedagogiikka mielletään usein harvojen herkuksi. Tarkemmin sanottuna niiden, jotka osaavat soittaa ja laulaa. Tai niiden, jotka ovat hyviä näyttelemään ja ovat syvällisesti perehtyneet draaman saloihin. Näin asia ei kuitenkaan ole: moni opettaja on käyttänyt molempia edellä mainittuja menetelmiä, jos ei tarkoituksella, niin sitten huomaamattaan.

Yksinkertaisimmillaan musiikkipedagogiikka voi olla sitä, että opettaja laittaa luokkaan taustamusiikkia työskentelyn elävöittämiseksi. Musiikin vahvuus onkin juuri tässä: se luo mielikuvia ja ankkuroi oppijan elämänkokemuksia opittavaan aiheeseen. Taustamusiikin avulla voi myös voimauttaa, motivoida, inspiroida ja paljon kaikkea muuta. Eikä opettajan tätä tehdessään tarvitse laulaa nuottiakaan tai ymmärtää intervalleista tuon taivaallista. Musiikki on kaiken opetuksen voimavara. Tarvitaan vain rohkeutta kokeilla.

Täsmälleen samat lainalaisuudet pätevät myös draamapedagogiikkaan. Erilaisten ilmaisuharjoitteiden käyttäminen opetuksen tukena eivät vaadi näyttelijän koulutusta, ei edes draamakasvattajan. Enemmänkin ne vaativat ymmärryksen, mitä olen tekemässä ja mihin tekemiselläni pyrin. Ja toki hieman ponnistelujakin vaaditaan, jotta saat haalittua menetelmäreppuusi paljon monipuolisia harjoitteita, joista voit ammentaa tilanteen mukaan.

Älä siis suotta arastele. Ota musiikki ja draama rohkeasti osaksi opettamistasi. Ne rikastuttavat tekemistäsi vuorenvarmasti. Ole myös aktiivinen etsijä: vaihda kokemuksia ko. menetelmistä kollegojesi kanssa. Kehitä, tutki ja hylkää. Etsi oma tapasi käyttää musiikkia ja draamaa!

Blogiteksti: Teemu Jäppinen