Miten opettaja voi tukea oppijan itsetuntoa ja mitä keinoja ja menetelmiä siihen voi käyttää?

huom. blogikuva avautuu isompana, jos klikkaat kuvaa.

Blogikuva: Anna Forsström ja Laura Jäppinen

Mikä on Joharin ikkuna? Ja miten sitä voi hyödyntää opettajana kehittymisessä?

Blogikuva: Kaisa Heikkilä

Miten ryhmäytyminen vaikuttaa ryhmän toimintaan?

RYHMÄ LIIKKEELLE

Ryhmässä toimiminen on hyvin haastavaa, sillä se vaatii vuorovaikutusta yksilöiden välillä ja vieläpä ryhmän tavoitteen tai perustehtävän suunnassa. Ryhmässä toimivat yksilöt voivat olla taustoiltaan ja persoonallisuudeltaan hyvin erilaisia, mutta he voivat yhdessä saavuttaa korkeita tavoitteita.(Jaakkola 2011, 15.)

Ryhmä ja sen toiminta ovat yksi ohjaajan työn haasteellisimpia ja mielenkiintoisempia ilmiöitä. Ryhmän ohjaaja, joka hallitsee ryhmissä tapahtuvat ilmiöt, osaa ohjajata ryhmää kohti tavoitteita. (Jaakkola 2011, 15.)

RYHMÄ

Ryhmä muodostuu kahdesta tai useammasta yksilöstä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ryhmän jäsenyyteen liittyy tietoisuus kuulumisesta ryhmään, ryhmän muista jäsenistä sekä siitä, miten yksilön oma toiminta liittyy ryhmän yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Tavoite on ryhmän toiminnan keskiössä. (Jaakkola 2011, 15.)

Ryhmäilmiöiden kirjallisuudessa erotellaan pien- ja suurryhmät. Pienryhmässä on enintään 10 yksilöä. Pienryhmässä kaikilla on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Suurryhmässä on yli 10 jäsentä, joten vuorovaikutus kaikkien ryhmän jäsenten kanssa ei ole mahdollista.(Jaakkola 2011, 15.)

RYHMÄPROSESSIT ovat ryhmän toiminnan seurauksena syntyvää yksilöiden välistä vuorovaikutuksellista toimintaa. Prosessit kuvaavat sitä mitä ryhmässä tapahtuu sen toiminnan aikana. Toiminnalla on yhteinen tavoite. Ryhmän sisällä syntyy erilaisia rakenteita ja suhteita, jotka ratkaisevat ryhmän toiminnan tehokkuuden. Ryhmäprosesseja ovat myös ryhmän kiinteys eli koheesio, paine kokea yhdenmukaisuutta ryhmän sisällä sekä polarisaatio eli mielipiteiden kärjistyminen. (Jaakkola 2011, 16.)

RYHMÄDYNAMIIKKA on jatkuvaa muutosta ryhmän prosesseissa, rakenteissa ja suhteissa. Dynamiikka voi näkyä myös ryhmän välillä olevina jännitteinä, tunteina sekä kiinnostuksena toisiinsa. Ryhmädynamiikka muodostuu yksilön omista tavoitteista ja mieltymyksistä sekä ryhmän sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Ryhmän toiminnan edetessä kunkin yksilön suhteet toisiinsa ja ryhmää kohtaan muuttuvat. (Jaakkola 2011, 16.)

RYHMÄN SUHDEJÄRJESTELMÄ

Toimiessaan ryhmässä ryhmän yksilöt ovat eritasoisissa suhteissa toisiinsa. Ryhmän sisällä muodostuu sen toimintaa ohjaavia sisäisiä rakenteista eli suhdejärjestelmiä. Ryhmän suhdejärjestelmiä ovat: kommunikaatio-, tunne-, normi-, rooli-, sekä valtasuhteet. Järjestelmät voivat olla virallisia ja epävirallisia. Suhdejärjestelmä on ryhmässä vallankäytön väline. Ryhmän toiminta paranee jos ryhmän suhdejärjestelmä voidaan sopia etukäteen. Kommunikointirakenteessa toimiminen saa aikaan roolit, joiden omaksumisen kautta syntyvät valta-, tunne- ja normirakenteet. Rooleista käsin ryhmän jäsenet käyttävät valtaa ja vaikuttavat päätöksiin sekä saavat muiden hyväksynnän tunnetasolla. Ryhmän jäsenet valvovat ryhmän sääntöjen ja normien noudattamista. Tunnerakenne säätelee kommunikointirakennetta: jäsenet hakeutuvat niiden seuraan, joilta saavat tukea ja hyväksyntää. (Jaakkola 2011, 17.)

KOMMUNIKAATIOSUHTEET

Kommunikaatiosuhteet ilmaisevat, miten ryhmä on ratkaissut vuorovaikutuksen ja toiminnan edellyttämät yhteydenpidon haasteet. Kommunikointisuhteet liittyvät usein tunnesuhteisiin: ne jotka pitävät toisistaan ovat myös enemmän yhteydessä toisiinsa. Ryhmän vuorovaikutusta voidaan kuvata keskitettynä tai hajautettuna vuorovaikutuksena. Keskitetyssä vuorovaikutuksessa kommunikaatio kulkee yhden tai hyvin harvan ryhmän jäsenen kautta. Hajautetussa vuorovaikutuksessa viestintään osallistuu mahdollisimman moni ryhmän jäsen eli kommunikaatio on demokraattista. Demokraattinen ja avoin kommunikaatio ovatkin ryhmän tehokkaan toiminnan edellytyksiä.( Jaakkola 2011, 17.)

TUNNESUHTEET
Tunnesuhteet tarkoittavat jäsenten keskinäisiä myönteisiä ja kielteisiä tunteita. Ryhmän tunnesuhteet määrittävät sen, kenelle ryhmässä osoitetaan hyväksyntää tai torjuntaa., kiintymystä tai vastenmielisyyttä. Avoimen kommunikaation synnyttämä ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on välttämätön, jotta yksilö viihtyy ryhmässä ja haluaa antaa panoksensa yhteistyöhön. (Jaakkola 2011, 17.)

NORMISUHTEET

Normisuhteet ovat ryhmän pelisääntöjä. Yksilöillä on usein tapana toimia tavalla, joka edistää hänen omia tavoitteitaan ja etujaan. Ryhmätoiminnan tavoitteiden kannalta oman edun tavoittelu ei ole tehokasta ryhmän toimintaa. Tällöin tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä tai viitekehyksiä, jonka mukaan ryhmän jäsenten on toimittava. Kiinteä ryhmä luo helposti oman sisäisen normistonsa, johon ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan. (Jaakkola 2011, 18.)

ROOLISUHTEET

Yksilöllä on ryhmässä erilaisia rooleja, jotka voivat liittyä ryhmän tehtävään tai yksilön sosiaaliseen asemaan ryhmässä. Ryhmän tehtävään liittyvä rooliverkosto osoittaa, minkälainen on ryhmän työnjako eli kenen vastuulla eri tehtävät ovat. Sosiaaliseen asemaan liittyvät roolit syntyvät yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Yksilön rooli on kaksoismerkityksellinen, sillä se sekä annetaan että otetaan. Rooli ei myöskään ole pysyvät ominaisuus. Rooliverkosto muuttuu, kun joku ryhmä jäsen vaihtuu tai kun ryhmä edistyy tavoitteessaan. (Jaakkola 2011, 19.)

VALTASUHTEET

Valta tarkoittaa vaikuttamista haluttuun suuntaan, ja se on yksilön kykyä vaikuttaa toisiin. Kaikki ryhmän jäsenet ovat tavalla tai toisella valtasuhteessa toisiinsa nähden. Valta voi olla virallista tai epävirallista. Virallinen valta tulee yleensä ryhmän ulkopuolta: virka-aseman muodossa. Epävirallinen valta tulee ryhmän sisältä. Ryhmän sisällä valta liittyy usein rooleihin. Nämä vallan tuomat roolit eivät ole välttämättä tasa-arvoisia. Ryhmän toiminnan kannalta olisi tärkeää, että valta olisi jakautunut ryhmän jäsenten kesken tasaisesti. Mielenkiintoinen ilmiö on se, miten yksilön tullessa ryhmään valta jaetaan muiden jäsenten kesken. Jos pitää kiinni tiukasti omasta valta-asemastaan aiheuttaa se ristiriitatilanteita. Toisaalta omaa valtaa voi vahvistaa hyvillä vuorovaikutustaidoilla. (Jaakkola 2011, 19.)

TOIMIVAN RYHMÄN TUNNUSPIIRTEET:

1.                                      MYÖNTEINEN RIIPPUVUUS

2.                                      VUOROVAIKUTTEINEN VIESTINTÄ

3.                                      YKSILÖLLINEN SITOUTUMINEN

4.                                      SOSIAALINEN YHDESSÄ TEKEMINEN

5.                                      TOIMINNAN POHTIMINEN JA REFLEKTOINTI

RYHMÄN MUODOSTUMISEN KEHITYSVAIHEET:

1.                                      MUODOSTUMISVAIHE

2.                                      KUOHUNTAVAIHE

3.                                      YHDENMUKAISUUSVAIHE

4.                                      TOIMIVAN TYÖSKENTELYN VAIHE

5.                                      LOPETTAMISVAIHE

LÄHTEET

Jaakkola, T. Kataja, J & Liukkonen, J. 2011. Ryhmä liikkeelle! Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Juha: Bookwell Oy.

Blogiteksti: Virpi ja Anne

Millaisiin opetustilanteisiin dialogi soveltuu parhaiten?

Dialogin käyttömahdollisuudet ovat opetuksessa laajat

Dialogi tulee sanoista dia ja logos. DIA (kautta; lävitse) ja LOGOS  (sanat; puhe; sanojen merkitys). Dialogilla tarkoitetaan (oppimisen palveluksessa) tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan. (Dialogilla syvätehoa oppimiseen 2015.)

Dialogi on monologin vastakohta. Dialogi on yhdessä toimimista, vastavuoroista keskustelua ja toisen kuuntelemista. Sen pyrkimyksenä on ymmärtää toisia, rakentaa ihmisten välisiä aitoja suhteita, lisätä avoimuutta ja luoda uutta. Monologi sitä vastoin on yksin toimimista, yksisuuntaista keskustelua ja pitkiä puheenvuoroja. Monologi ei anna mahdollisuutta keskusteluun ja vastavuoroisuuteen, eikä mahdollista uusia ajatuksia. (Laine, T. & Malinen, A. 2010, 56 - 57.)

Hyvä dialoginen opetustilanne mahdollistuu dialogisella ajattelulla. Dialoginen ajattelu edellyttää osallistujilta aktiivisuutta, avoimuutta, kuuntelemista, vilpittömyyttä ja ystävällisyyttä. Yhdessä toimimisen edellytyksenä on luopua minäkeskeisestä ajattelusta, arvostaa toisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja suhtautua myönteisesti toisiin. Yhdessä ajatteleminen on jokaisen oman ajattelun ja toisen ajattelun välistä yhteyttä.  Dialogisessa ajattelussa olemme kaikki tasavertaisia ja voittajia. (Laine, T. & Malinen, A. 2010, 58 - 63.)

Filosofi Martin Buberin sanoin dialogi on ”Dialogisessa tilassa tapahtuu sellaista ajatuksen kehittymistä, mitä kukaan osallistuvista yksilöistä ei olisi saattanut erikseen tuottaa” (Laine, T. & Malinen, A. 2010.)

Dialogisuus ja yhdessä oppiminen edellyttävät opettajalta dialogista asennetta. Opettaja on dialogin mahdollistaja. Opettajan tehtävänä on luoda avoin, turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Vastavuoroisuuteen pyrkivä opettaja mahdollistaa opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen. Ohjaava opettaja ei tarjoa opiskelijoille valmiita vastauksia vaan antaa tilaa tutkivalle yhdessä oppimiselle. Kuitenkin opettajan tehtävänä on huolehtia oppimistavoitteiden ja päämäärien toteutumisesta.  Opettajan pitää olla opiskelijalähtöinen, mikä edellyttää aitoa kuuntelemista, keskustelemista ja arvostamista. (Laine, T. & Malinen, A. 2010, 48 – 62.)

Opettajan haasteena on miten saada kaikki osallistumaan dialogiin. Tähän on avuksi Helena Aarnion kehittämät Dialogiset menetelmäkortit. Niiden avulla Dialogia voi harjoitella opiskelijaryhmässä. Esimerkiksi keskusteluliput harjoitteessa kukin osallistuja saa puheenvuoron keskustelulipuilla. Yhdellä lipulla saa sanoa 2-3 lausetta jonka jälkeen puheenvuoro siirtyy edelleen. Jokaisella on tässä harjoituksessa yhtä monta puheenvuoroa. Puheenvuoron tulisi alkaa kysymyssanalla mutta miksi sanaa tulisi välttää.

Zip, zap ja boing (2015)  on draamaharjoitus, joka  antaa mahdollisuuden harjoitella dialogia ja vuorovaikutuksen luomista myös erikielisten kesken.

Dialogi soveltuu parhaiten avoimeen tutkivaan yhdessä oppimiseen, joka mahdollistaa oppijat kokeilemaan omia rajojaan.  Dialogi soveltuu opetustilanteisiin joissa oppimisessa pyritään samaan kokonaisnäkemys asioista ja luodaan uutta tietoa. (Aarnio, H. 2015.)

Lähteet:

Aarnio, H. 2012. Dialogiset menetelmäkortit. Diale. http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/

Aarnio, H. 2015. Dialogia etsimässä ja oppimassa. Blogi. http://dialogipaikka.blogspot.fi/search/label/Dialogin%20oppiminen

Dialogilla syvätehoa oppimiseen. 2015. http://www3.hamk.fi/dialogi/info.htm?k=info_2b

Laine, T. & Malinen, A. 2010. Elävä Peilisali, Aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki.

Zip, zap ja boing. 2015. https://www.youtube.com/watch?v=ee9GJJyrF08

Blogiteksti: Kirsi ja Sirpa