”Persoonaa on siellä monenlaista…”
Ryhmän
sisälle kätkeytyy valtava määrä persoonallisuuksia, näkemyksiä ja tulkintoja
eri tilanteista. Riippuen teoriasta, persoonallisuuksia voidaan nimetä vaikkapa
seuraavasti: keksijä, tiedustelija, tekijä, takoja viimeistelijä, johtaja,
hiljainen, lemmikki, syntipukki… Ja näitä on lukemattomia määriä lisääkin.
Kukin näkee ja nimeää roolit hieman omalla tavallaan.
Monesti
näemme ryhmän jäsenistä vain yhden roolin ja tuo kyseinen rooli ohjaa
asennoitumistamme valitettavan pitkälle. Häirikkö on silmissämme aina häirikkö
ja vain harvoin hänellä on mahdollisuus kasvaa ulos tuosta roolistaan. Asiaan
syvemmin perehtyneiden mukaan asian on kuitenkin aivan toisin: yksilö voi
kantaa ja kantaakin matkassaan useita rooleja ja vaihtelee niitä
ryhmäkohtaisesti. Lemmikistä voi tulla syntipukki ja takojasta hiljainen. Tämä
meidän on hyvä tiedostaa.
Mitä tämä
kaikki sitten merkitsee meille, tuleville opettajille? Kaikki kiteytyy
oikeastaan yhteen sanaan, joka on ”opettajan pelisilmä”. Opettajan on osattava
luovia ryhmässään erilaisten persoonien ja roolien kanssa. Hänen on osattava
muunnella etäisyyttään suhteessa opiskelijaan tapauskohtaisesti. Toinen
opiskelijoista itseohjautuu, toinen tarvitsee apua kädestä pitäen. Toinen
kritisoi, toinen tyytyy hiljaa.
Kuulostaa
haastavalta. Onko tuo edes mahdollista? Miten minä pystyn löytämään opettajan
pelisilmäni? Ensi askel voisi olla peiliin kurkkaaminen ja oman persoonan
pohtiminen. Millaisia rooleja minun on helppo kohdata? Keiden kanssa minun on
vaikea tulla toimeen? Näiden kysymysten hahmottamisella matka kohti
opettajuutta on jo alkanut. Joillekin matka on helppo, joillekin kuoppaisempi.
Olennaista on kuitenkin lähteä liikkeelle. Hyvää matkaa!
Lähteinä
käytimme seuraavia teoksia:
Porukka,
jengi, tiimi. Aku Kopakkala. 2011. Edita, Helsinki.
Ryhmästä
enemmän- Käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle. Veli Kaukkila &
Elisa Lehtonen.2007. Suomen Mielenterveysseura, Laadukasta kulttuuria
vapaaehtoistyöhön – hanke
Blogiteksti:
Teemu Jäppinen ja Johanna Kakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti