Opettajien työelämäjaksot ovat tärkeä osa ammatillisen koulutuksen työelämäyhteistyötä. Työelämän ja yhteiskunnan muutos tuo haasteita ammatillisen koulutuksen opettajan työhön. Ammatillisen opettajan kannalta tämä merkitsee entistä tiiviimpiä työelämäyhteyksiä sekä motivaatiota ylläpitää ammatillista osaamista koko työuran ajan. Työelämäjaksot ovat hyvä mahdollisuus kehittää opetuksen sisältöjä ja menetelmiä työelämälähtöisemmiksi.
Työelämäjaksot on linjattu myös valtakunnallisella tasolla keinoksi opettajan osaamisen, työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen sekä työelämäyhteyksien kehittämiseen. Kokemusten ja selvitysten mukaan opettajien työelämäjaksot ovat tuoneet monipuolista hyötyä ammatillisen koulutuksen järjestäjille, opettajille, ammatillisen koulutuksen opiskelijoille ja työpaikoille.
Yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja työelämän kanssa on edellytys työelämän vaatiman osaamisen kehittämiselle. Pyrkimys laajentaa ja kehittää entisestään työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen käytäntöjä on keino vastata työelämän tarpeisiin.
Opettajien työelämäjaksot ovat yksi henkilöstön kehittämiskeino. Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuosituksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulee kartoittaa säännöllisesti henkilöstönsä osaamista ja laatia kartoituksen pohjalta henkilöstölleen kehittämissuunnitelmat. Suosituksessa kehotetaan lisäksi koulutuksen järjestäjää luomaan opettajille edellytykset osallistua työelämäjaksoille ja mahdollistamaan työelämäyhteyksien jatkuva kehittäminen.
Työelämäjaksojen toteutumisen opettajakohtainen aikaväli voidaan määritellä. Aikaväli työelämäjaksolle lähtemiseen on vaihdellut 3:sta 5 vuoteen, suositeltava aikaväli on enintään 5 vuotta. Työelämäjakson pituus voi vaihdella. Koulutuksen järjestäjä voi päättää työelämäjaksojen pituuden. Työelämäjakson voi toteuttaa yhtäjaksoisena, lyhyemmissä osissa tai esim. päivä kerran viikossa pitemmän ajanjakson aikana. Koulutuksen järjestäjän on tärkeää linjata, miten työelämäjaksojen toteutusta, vaikutuksia ja tuloksia seurataan.
Koulutuksen järjestäjän on tärkeää linjata myös se, miten opettajien työelämäjaksojen kokemukset ja uudet ideat levitetään laajemmin. Silloin linjataan, millä tavalla opettaja kuvaa kokemuksensa ja jakaa ne oppilaitoksessa ja muissa yhteyksissä.Kokemusten jakaminen ja levittäminen voidaan linjata yhdeksi opettajan työelämäjakson tehtäväksi.
Työelämäjaksot siis pitävät yllä opettajien tuntemusta työelämästä, antavat uutta ajankohtaista tietoa opetukseen, jolloin opetuksen sisältö paranee luoden uusia suhteita mm työssäoppimispaikkoihin ja antaa arvostusta oppijoiden silmissä.
Blogiteksti: Piia ja Petteri
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Koulutuksen työelämälähtöisyyden edistäminen ja aluevaikuttavuus
Miten aluevaikuttavuus otetaan huomioon opetuksen suunnittelussa?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt ammatillisen koulutuksen tavoitteeksi kohentaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja sen osaamistarpeita, edistää työllisyyttä ja elämänlaajuista oppimista. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa kehitys- ja tutkimustyötä.
Koulutuksen työelämälähtöisyyttä edistää opettajien aktiivisuus työelämän suuntaan: aktiivinen yhteistyön arviointi ja osallistuminen työssä oppimisjaksoihin ja työelämään. Opiskelijoiden ja yritysten mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun lisää työelämälähtöisyyttä, ja edistää yrittäjäkasvatusta.
Mika Tammilehto pohti puheenvuorossaan koulutustoimikuntien seminaarissa (2015) työelämälähtöisyyttä ja työelämänyhteistyötä koulutuksen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Koulutuksen reformissa työelämäyhteistyötä tullaan lisäämään merkittävästi, kun hallituksen tavoitteena on lisätä ammattilisen koulutuksen työelämävastaavuutta ja opiskelun yksilöllisyyttä, samalla kun koulutuksen rahoitusta tullaan vähentämään. Reformiuudistus vaatii oppilaitoksia tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa, ja kehittämään työympäristöjä oppimisympäristöiksi. Koulutusorganisaation verkostoituminen ja kansainvälisyys edistävät aluevaikuttavuutta ja tiivistävät yhteistyötä yritysten sekä julkisen sektorin välillä. Opettaja onkin avainasemassa työelämän ja aluevaikuttavuuden yhteistyön luomisessa.
Maritta Aho (2014) on määritellyt, että koulutuksen aluevaikuttavuus on osaamista, työtä, yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä ja hyvää elämää, innostavaa uuden oppimista toinen toisilta - tekemällä, testaten ja kokeillen, rajoja tarpeen tullen rikkoen, tietoja, taitoja ja verkostoja rakentaen. Yhteistyöllä ja osaamisella saadaan rakennettua menestyviä yrityksiä ja terve julkinen sektori.
Opetuksen suunnittelussa aluevaikuttavuus voidaan ottaa huomioon selkeällä strategisella suunnittelulla, toteutuksella, seurannalla ja laadunhallinnalla. Kansainvälinen yhteistyö ja hanketyö yritysten ja oppilaitosten välillä lisää opettajan ja oppilaitoksen verkostoja, mahdollistaa hyvin toimivat opiskelija- ja opettajavaihdot, ja parantaa opiskelijoiden työllistymistä. Hankkimalla ja ylläpitämällä laajat verkostot kotimaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin mahdollistetaan yhteistyösopimukset työssä oppimispaikkojen ja opetussuunnitelmiin kuuluvien yhteistöiden tarjoamiseen.
Hoitotyönopettaja Tuula Hovilainen-Kilpinen, Koulutuskeskus Salpauksesta kertoi omasta toiminnastaan, miten opettaja voi – verkostoitumalla kansallisesti ja kansainvälisesti sekä itse aktiivisesti toimimalla - kehittää omaa alaa ja sen opetusta, sekä edistää koulutuksen aluevaikuttavuutta ja työelämälähtöisyyttä. Hänen innostuksensa omaan työhön teki vaikutuksen, ja jopa hengästytti, miten aktiivisesti hän voikaan olla mukana kaikessa.
Keskustelufoorumissa pohdittiin, miten reformin uudistukset otetaan vastaan yrityksissä, ja miten lainsäädäntö muutetaan auttamaan uudistusta, kun lähtökohtana on siirtää oppimista työpaikoille. Miten voimme tulevaisuudessa varmistaa opetuksen hyvän laadun tason myös työpaikoilla. Kysymys kuuluukin, miten opettaja voi motivoida yrityksiä laadukkaan opetuksen ylläpitämisessä? Opettajien jaksaminen näiden uudistusten keskellä on herättänyt paljon puhetta viime aikoina. Toisille sopii aktiivinen, 24/7 työtapa, mutta kaikki eivät siihen kykene.
LÄHTEET
Aho, M.2014. Ammattikorkeakoulujen Aluevaikuttavuus.
Jokinen, J. Lähteenmäki, L. Nokelainen, P. 2009. Työssä oppimisen Lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja. 3/2009. Hämeenlinna: HAMK.
Mika Tammilehto: työelämälähtöisyys ja työelämäyhteistyö hallitusohjelmassa. Koulutustoimikuntien seminaari 11.11.2015. Opetushallitus.
Opetushallitus. 2010. Vahvuutena Kansainvälisyys – Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa. Helsinki. OPH.
Opetus- ja Kulttuuriministeriö. 2014. Ammatillinen koulutus.
Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisu 2009:7. Helsinki. OPM.
Blogiteksti: Kirsi ja Kati
Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt ammatillisen koulutuksen tavoitteeksi kohentaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja sen osaamistarpeita, edistää työllisyyttä ja elämänlaajuista oppimista. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa kehitys- ja tutkimustyötä.
Koulutuksen työelämälähtöisyyttä edistää opettajien aktiivisuus työelämän suuntaan: aktiivinen yhteistyön arviointi ja osallistuminen työssä oppimisjaksoihin ja työelämään. Opiskelijoiden ja yritysten mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun lisää työelämälähtöisyyttä, ja edistää yrittäjäkasvatusta.
Mika Tammilehto pohti puheenvuorossaan koulutustoimikuntien seminaarissa (2015) työelämälähtöisyyttä ja työelämänyhteistyötä koulutuksen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Koulutuksen reformissa työelämäyhteistyötä tullaan lisäämään merkittävästi, kun hallituksen tavoitteena on lisätä ammattilisen koulutuksen työelämävastaavuutta ja opiskelun yksilöllisyyttä, samalla kun koulutuksen rahoitusta tullaan vähentämään. Reformiuudistus vaatii oppilaitoksia tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa, ja kehittämään työympäristöjä oppimisympäristöiksi. Koulutusorganisaation verkostoituminen ja kansainvälisyys edistävät aluevaikuttavuutta ja tiivistävät yhteistyötä yritysten sekä julkisen sektorin välillä. Opettaja onkin avainasemassa työelämän ja aluevaikuttavuuden yhteistyön luomisessa.
Maritta Aho (2014) on määritellyt, että koulutuksen aluevaikuttavuus on osaamista, työtä, yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä ja hyvää elämää, innostavaa uuden oppimista toinen toisilta - tekemällä, testaten ja kokeillen, rajoja tarpeen tullen rikkoen, tietoja, taitoja ja verkostoja rakentaen. Yhteistyöllä ja osaamisella saadaan rakennettua menestyviä yrityksiä ja terve julkinen sektori.
Opetuksen suunnittelussa aluevaikuttavuus voidaan ottaa huomioon selkeällä strategisella suunnittelulla, toteutuksella, seurannalla ja laadunhallinnalla. Kansainvälinen yhteistyö ja hanketyö yritysten ja oppilaitosten välillä lisää opettajan ja oppilaitoksen verkostoja, mahdollistaa hyvin toimivat opiskelija- ja opettajavaihdot, ja parantaa opiskelijoiden työllistymistä. Hankkimalla ja ylläpitämällä laajat verkostot kotimaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin mahdollistetaan yhteistyösopimukset työssä oppimispaikkojen ja opetussuunnitelmiin kuuluvien yhteistöiden tarjoamiseen.
Hoitotyönopettaja Tuula Hovilainen-Kilpinen, Koulutuskeskus Salpauksesta kertoi omasta toiminnastaan, miten opettaja voi – verkostoitumalla kansallisesti ja kansainvälisesti sekä itse aktiivisesti toimimalla - kehittää omaa alaa ja sen opetusta, sekä edistää koulutuksen aluevaikuttavuutta ja työelämälähtöisyyttä. Hänen innostuksensa omaan työhön teki vaikutuksen, ja jopa hengästytti, miten aktiivisesti hän voikaan olla mukana kaikessa.
Keskustelufoorumissa pohdittiin, miten reformin uudistukset otetaan vastaan yrityksissä, ja miten lainsäädäntö muutetaan auttamaan uudistusta, kun lähtökohtana on siirtää oppimista työpaikoille. Miten voimme tulevaisuudessa varmistaa opetuksen hyvän laadun tason myös työpaikoilla. Kysymys kuuluukin, miten opettaja voi motivoida yrityksiä laadukkaan opetuksen ylläpitämisessä? Opettajien jaksaminen näiden uudistusten keskellä on herättänyt paljon puhetta viime aikoina. Toisille sopii aktiivinen, 24/7 työtapa, mutta kaikki eivät siihen kykene.
LÄHTEET
Aho, M.2014. Ammattikorkeakoulujen Aluevaikuttavuus.
Jokinen, J. Lähteenmäki, L. Nokelainen, P. 2009. Työssä oppimisen Lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja. 3/2009. Hämeenlinna: HAMK.
Mika Tammilehto: työelämälähtöisyys ja työelämäyhteistyö hallitusohjelmassa. Koulutustoimikuntien seminaari 11.11.2015. Opetushallitus.
Opetushallitus. 2010. Vahvuutena Kansainvälisyys – Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa. Helsinki. OPH.
Opetus- ja Kulttuuriministeriö. 2014. Ammatillinen koulutus.
Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisu 2009:7. Helsinki. OPM.
Blogiteksti: Kirsi ja Kati
Ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostot
Muutos kohti yhteistoiminnallista opetuskulttuuria edellyttää verkosto- ja kumppanuustoimintaan liittyvän osallisuuden käsitteen ymmärtämistä. Yhteistoiminnallisen kulttuurin luominen on yhdenlainen ratkaisu luovan talouden ja työelämäyhteistyön edellyttämien taitojen kohentamiseen. Verkostoitumisella tarkoitetaan lähinnä oppilaitoksen tekemää alueellista yhteistyötä, jossa kiinnitetään huomiota ulkoisiin olosuhteisiin, sisäiseen toimintaan ja toimintakulttuuriin. Ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostot usein sisältää alasta riippuen niin isoja kuin pieniäkin yrityksiä, oppilaitoksia ja muita tahoja.
Verkostot koulutusorganisaation, yritysten ja kodin tukena (pois lukien henkilökohtaiset verkot) ovat karkeasti:
- Lainlaatijat sekä valtioneuvosto, eduskunta
- Kolmikanta ja opetusministeriö sekä työnantaja- ja palkansaajaliitot, yrittäjien järjestöt
- Opetushallitus, koulutusyhteisöt, koulutustoimikunnat (yhteistyö eri ammattikouluasteiden välillä)
- ELY-keskus, TE-palvelut, yritykset, ammattiosastot (paikalliset), koulutusyhteistyö
- Opiskelijat, perhe ja vapaa-aika, harrastukset, koulutusyhteisö/kouluttajat, opettajat, ohjaajat, sekä yritykset.
Yksittäisillä opettajilla voi olla paljon verkostoja mm. entiset työkaverit, opettajat, oma osaamisala, opiskelukaverit jne. Opettajilta verkostoituminen vaatii yhä enemmän verkko- ja verkosto-osaamista. Ammatillisella opettajalla on monitahoiset verkostot työssään sekä itsensä kehittämisen että tiedon jakamisen ja osaamisen tueksi. Verkostoitumista on useaa eri mallia. Alakohtainen verkostoituminen käsittää tietyn ammattialan tai koulutusalan verkostoitumisen. Alueellisella verkostoitumisella tarkoitetaan alueellista yhteistyötä esim. tietyn seutukunnan tai isomman alueen yhteistyö. Oppilaitoksen näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan tasot asettaa sisäiseen verkostoon (tiimityö), lähiverkostoon (yhteistyökumppanit) ja etäverkostoon (kansainväliset kumppanit).
Ammatillisen opettajan verkosto muodostuu ainakin seuraavista toimijoista:
- muut ammatilliset oppilaitokset
- alueen työ- ja elinkeinoelämä
- kansainväliset yhteistyökumppanit (opiskelija /opettajavaihdot)
- media
- ammatilliset neuvottelukunnat ja jaokset
- TE-toimisto, ELY-keskus
- ammattikorkeakoulut ja yliopistot
- toimilupaviranomaiset – erilaiset pätevyyskortit (Valvira, Evira, Trafi, SPR)
- nuorten työpajat
- tutkintotoimikunnat
- erilaiset etujärjestöt
- kehittämis- ja koulutusjärjestöt
Lähteet:
Helander, J. (toim.) 2009. Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.
Helander, J. (toim.) 2014. YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. HAMK. HAMKin e-julkaisuja 24/2014. Tampere:Tammerprint
Jokinen, J., Lähteenmäki, L. ja Nokelainen, P. 2009.Työssäoppimisen lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkeaasteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet.Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.
Blogiteksti: Marja
Verkostot koulutusorganisaation, yritysten ja kodin tukena (pois lukien henkilökohtaiset verkot) ovat karkeasti:
- Lainlaatijat sekä valtioneuvosto, eduskunta
- Kolmikanta ja opetusministeriö sekä työnantaja- ja palkansaajaliitot, yrittäjien järjestöt
- Opetushallitus, koulutusyhteisöt, koulutustoimikunnat (yhteistyö eri ammattikouluasteiden välillä)
- ELY-keskus, TE-palvelut, yritykset, ammattiosastot (paikalliset), koulutusyhteistyö
- Opiskelijat, perhe ja vapaa-aika, harrastukset, koulutusyhteisö/kouluttajat, opettajat, ohjaajat, sekä yritykset.
Yksittäisillä opettajilla voi olla paljon verkostoja mm. entiset työkaverit, opettajat, oma osaamisala, opiskelukaverit jne. Opettajilta verkostoituminen vaatii yhä enemmän verkko- ja verkosto-osaamista. Ammatillisella opettajalla on monitahoiset verkostot työssään sekä itsensä kehittämisen että tiedon jakamisen ja osaamisen tueksi. Verkostoitumista on useaa eri mallia. Alakohtainen verkostoituminen käsittää tietyn ammattialan tai koulutusalan verkostoitumisen. Alueellisella verkostoitumisella tarkoitetaan alueellista yhteistyötä esim. tietyn seutukunnan tai isomman alueen yhteistyö. Oppilaitoksen näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan tasot asettaa sisäiseen verkostoon (tiimityö), lähiverkostoon (yhteistyökumppanit) ja etäverkostoon (kansainväliset kumppanit).
Ammatillisen opettajan verkosto muodostuu ainakin seuraavista toimijoista:
- muut ammatilliset oppilaitokset
- alueen työ- ja elinkeinoelämä
- kansainväliset yhteistyökumppanit (opiskelija /opettajavaihdot)
- media
- ammatilliset neuvottelukunnat ja jaokset
- TE-toimisto, ELY-keskus
- ammattikorkeakoulut ja yliopistot
- toimilupaviranomaiset – erilaiset pätevyyskortit (Valvira, Evira, Trafi, SPR)
- nuorten työpajat
- tutkintotoimikunnat
- erilaiset etujärjestöt
- kehittämis- ja koulutusjärjestöt
Lähteet:
Helander, J. (toim.) 2009. Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.
Helander, J. (toim.) 2014. YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. HAMK. HAMKin e-julkaisuja 24/2014. Tampere:Tammerprint
Jokinen, J., Lähteenmäki, L. ja Nokelainen, P. 2009.Työssäoppimisen lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkeaasteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet.Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.
Blogiteksti: Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)