Toiminnallinen opetusmenetelmä

Toiminnallinen oppiminen tai tekemällä oppiminen on erityisesti esi- ja alkuopetuksessa käytetty pedagoginen malli, joka korostaa tekemisen tärkeyttä oppimisessa. Tekemällä oppiminen on lapsen tärkein oppimiskeino. Koska useissa opetusmenetelmissä on toiminnallisia elementtejä, toiminnallinen oppiminen määritellään sellaiseksi oppimiseksi, jossa oppijan on toimittava fyysisesti, (pois lukien kuvallinen, musiikillinen tai draamallinen ilmaisu).

Toiminnallinen oppiminen on yksi opetusmenetelmä. Sen avulla pyritään saavuttamaan oppiaineen sisällön tavoitteet. Se ei ole siis välipala vailla päämäärää, vaan tavoitteellista toimintaa.

Menetelmää voidaan käyttää minkä tahansa oppiaineen - opettamisessa, mielenkiinnon herättelyssä, jo opitun kertaamisessa tai konkretisoinnissa. Samalla se vastaa haasteeseen passiivisuuden purkamisesta luokissa.

Toiminnallisuuden avulla voidaan opetettava asia konkretisoida, niin että opiskellessa eletään sitä todellisuutta johon opiskelu kohdistuu. Toiminnallisuutta on kokeilu, tutustuminen, harjoittelu ja osallistuminen. Toiminnallisia vuorovaikutusmuotoja ovat esimerkiksi leikit, tutustumiskäynnit, retket, projektityöskentely ja askartelu.

Toiminnallista opetusmenetelmää voi käyttää lähes kaikessa opetuksessa. Kyse on lähinnä opettajan mielenkiinnosta, mielikuvituksesta ja luovuudesta.

Mihin ohjaamista tarvitaan?

Ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue on oppimisen ohjaaminen, on osattava suunnitella ja toteuttaa oppimistilanteita erilaisille oppijoille heidän opetusympäristöissään. Käytännön taitojen oppiminen korostuu ja opettajalta vaaditaan laaja-alaista opetus- ja ohjaustaitojen hallintaa. (Kähkönen 2009, 29.)

 

Opetustuokion aikana toteutettiin Learning Cafe aiheesta Mihin ohjaamista tarvitaan? Loisteliaiden ryhmätöiden tulokset kertovat hyvin tyhjentävästi ohjaamisen tärkeyden sekä opettajan ja/tai ohjaajan kannalta oleellisen:

•       Oppimisen tukemiseen

•       Päämäärä -> tavoite/oppiminen saavutettu ja tutkinto saavutettu

•       Vuorovaikutukseen

•       Ammatillisen kasvun tukemiseen ja lisääntymiseen

•       Ammatti-identiteetin vahvistumiseen

•       Oikean suunnan näyttämiseen

•       Vahvuuksien löytämiseen

•       Osaamisen löytämiseen

•       Uusien tapojen ja työkalujen omaksuminen -> syntyy uusia tapoja oppia/tehdä -> ohjeet, normit, turvallisuus, laki

•       Teoria ja käytäntö yhdistyvät

•       soveltaminen

•       Ihmisenä kasvamiseen (Miten toimin eri tilanteissa, Miten opin)

•       Oppimistyylit tulevat tutuiksi…Erilaiset oppijat

•       Motivointiin

•       Mentorointiin

•       Vahvuuksien löytämiseen

•       Antamaan suuntaa

•       Oman oppimispolun löytämiseen

•       Tavoitteiden saavuttamiseen

•       Tiedon integrointiin

•       Itsetunnon vahvistamiseen

•       Itseoivalluksen rakentumiseen

•       Ennaltaehkäisyyn – opinnot suoritetaan loppuun

•       Yksityiskohtien huomioimiseen

•       Henkilökohtaistamiseen

•       Ongelmanratkaisuun

•       Oppimisen aikaansaamiseksi

•       Oppimistilanteen monipuolistamiseksi

•       Käytännön asioiden/taitojen opettamiseksi

•       Oppimisympäristön järjestäminen oppimista palvelevaksi; turvallisuus, välineet, ilmapiiri

•       Tavoitteiden saavuttamiseksi

•       Kannustamiseen

•       Mahdollistaa arvioinnin oikeellisuuden (tasapuolinen, oikeudenmukainen)

•       Turvallisuuden luomiseen

•       Kehittymisen seuraamiseksi

•       Kehittymisen aikaansaamiseksi

•       Henkilökohtaiseen tukemiseen

•       Laajentamaan näkökulmia

•       Oikeaan suuntaan ohjaamiseksi

•       Kasvua sosiaalisuuteen/ryhmäytymiseen

•       Suunta ja raamit

•       Ohjaajan oma kehitys

•       Työyhteisötaidot ja vuorovaikutuksellisuus

•       Hallinnon ymmärrys

•       Elämästä selviytymiseen

•       Oman oppimispolun löytäminen ja sillä pysyminen

•       Tavoitteiden ”kirkastuminen” oppijalle itselleen

•       Uusien näkemysten löytyminen

•       Taitojen oppimiseen

•       Itseohjautuvuuden vahvistumiseen

•       Karikoiden tasoittamiseen

Opetustuokion päätteeksi porinaryhmissä pulistiin kolmen eri aiheen ympärillä. Ryhmien kirjaamat ajatukset ohjaamisen tärkeydestä olivat kattavia ja jopa eräänlainen muistilista meille kaikille:

Ohjauksen tavoitteet 

•       Herättää oppimisen jano ja ylläpitää sitä.

Ohjaamisen haasteet

•       Ryhmä on heterogeeninen

•       Tavoitteet on epäselvät

•       Väärien ohjausmenetelmien valinta

•       Ohjaamisen vuorovaikutteisuus

•       Auktoriteetti, etäisyys

•       Ohjaajatason löytäminen

Ohjaajan merkitys ohjattavan kehittymisessä

•       Kemiat kohtaa

•       Kannustaminen versus lyttääminen

•       Itsetunnon rakentaminen

•       Ohjaajan pelisilmä (ryhmät, yksilöt)

•       Oppimisen edistäminen

•       Itseohjautuminen

•       Vastuunantaminen (vetäytyminen)

•       Mahdollisuuksien antaminen

•       Oppia oppijalta

Arviointi ammatillisessa perusopetuksessa

Laissa (L 630/1998, 787/2014, 24§) määritelty siten, että opiskelijan arvioinnilla ohjataan ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin, annetaan tieto opiskelijan osaamisesta, sekä varmistetaan perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen. Opiskelijan arvioinnin toteutus muodostaa kokonaisuuden, josta koulutuksen järjestäjän on laadittava opetussuunnitelmaansa opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelma. Siihen sisällytetään toimielimen hyväksymä suunnitelma ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista (L 601/2005, 25a§).

Arvioinnin tehtävät

Sen lisäksi mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta on säädetty, arvioinnilla ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseksi, tuetaan opiskelijan myönteistä minäkuvaa; sen kehittymistä sekä kasvua ammatti-ihmisenä.

Arviointi tuottaa tietoa, opiskelijoiden osaamisesta; opiskelijalle itselleen, opettajalle, työnantajalle sekä jatko-opintoihin pyrkimistä varten.

Arvioinnin tiedottamisen päätehtävänä on se, että kaikki arviointiin osallistuvat ovat tietoisia vastuista ja velvollisuuksista, joita opiskelijan arviointi heille tuo. Ennen osaamisen arviointia:

1. Opiskelija saa tietoonsa, mitä osaamista suorituksissa edellytetään
2. Mitä ovat tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet
3. Mitkä ovat arvioinnin kohteet ja kriteerit
4. Miten todistuksen tuleva arvosana muodostuu

Oppimisen arviointi:

Arvioinnin tehtävänä on kannustaa, motivoida ja ohjata opiskelijaa opintojen aikana. Oppimista arvioidaan antamalla suullista ja kirjallista palautetta. Opettajan tehtävänä on tukea arvioinnilla opiskelijan ammatillista kasvua. Oppimisen arviointi ei vaikuta tutkintotodistukseen, arvosanoja ei anneta. Oppimisen arvioinnin tärkein tehtävä on oppimisen etenemisen seuraaminen ja toisena on itsearvioinnin kehittäminen.

Osaamisen arviointi:

Tavoitteena on koota tietoa opiskelijan saavuttamasta osaamisesta. Koulutuksen järjestäjä laatii opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelman. Perustutkintojen perusteissa on määritelty tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet sekä arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit tasolle T1, H2, K3.

Ammatillisen tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet on määritelty oppimistuloksina ( tiedot, taidot, osaaminen, pätevyys).

Ammatillisen tutkinnon osien arviointi
1. Työprosessin hallinta (arvioidaan työnkokonaisuuden toteutumista, itsenäisyyttä, vastuuta työn toteutumisessa, kykyä suunnitella omaa työtään ja arvioida onnistumista).
2. Työmenetelmien, -välineiden ja –materiaalien hallinta (miten osaa käytättää työhön kuuluvia työvälineitä, koneita, työmateriaali).
3. Työn perustana olevan tiedon hallinta (osaa soveltaa sitä tietopohjaa, mikä kuhunkin työvaiheeseen liittyy).
4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot (neljän taidon hallinta)
- Oppiminen ja ongelmaratkaisu
- Vuorovaikutus ja yhteistyö
- Ammattietiikka
- Terveys, turvallisuus ja toimintakyky

Osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen:

Osaamista voidaan hankkia eri tavoin (koulu, työelämä, perhe, harrastus, tiedonvälityksen kautta tapahtuva arkioppiminen) eli Formaalin (virallisen) koulutuksen ulkopuolella hankitun osaamisen tunnustaminen. Epäviralliseen (nonformaaliseen) koulutukseen osallistuminen ja arkioppiminen (informaalinen) ja niistä saavutettujen oppimistulosten ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaan, arkioppimisessa hankittu osaaminen tulee saada näkyväksi ja siten tunnustaa koulutusjärjestelmässä.

Kyse on siitä millaista osaamista opiskelija on hankkinut aikaisemmilla opinnoilla tai aikaisemmin tehdyllä työllä. Aikaisemmin hankittua verrataan perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteissa määriteltyihin ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Opiskelija hakee osaamisen tunnistamista. Opiskelijan aikaisemmin muualla suorittamat opinnot tai työssä hankittu osaaminen tunnustetaan, mikäli näin hankittu osaaminen vastaa ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita.

Osaamisen arvioinnista päättäminen

Tutkinnon osan arvosana päätetään osaamisen arvioinnin perusteella. Arvosanan päättävät, opettaja, työelämän edustaja, oppilas ja se annetaan osaamisen arvioinnin pohjalta asteikolla 1-3. Arvioinnin perustelut kirjataan, arviointilomakkeelle. Arviointi aineisto säilytetään vähintään 6 kk ajan arvosanan antamisesta (A 799, 11§). Opiskelijalla on oikeus korottaa arvosanaa ja oikeus tehdä arvioinnista oikaisupyyntö.

Lähteet
Opetushallitus. 2008. Opiskelijan arvioinnin hyviä käytäntöjä. Helsinki: OPH
Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas – Ammatillinen peruskoulutus, Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 2015:11. Helsinki: OPH

Taitojen opettaminen

I’m sailing…

Jokainen meistä on varmaan lapsena rakentanut pienen veneen ja uittanut sitä…

Jokainen meistä on kävellyt portaita tai katua pitkin tai kirjoittanut jotain…

Voiko opetustuokion tavoitteet ja taitojen opettamisen jotenkin yhdistää?

Oppimistuokion tavoitteena oli opettaa motorisia taitoja videon ja mentaalisten mallien avulla ja oppia taitojen opettamisessa tarvittavaa tietoa opettamisen toteuttamisesta ja suunnittelusta. Opetustuokiomme ”Enonsaaren leirikoulu”-taustatarinaan sisältyivät mentaaliset mallit, motoriset taidot, viiden vaiheen työnopastusmenetelmä, opettajan rooli taitojen opetuksessa ja opetuksen suunnittelun vaiheet, tasot ja kulmakivet.

Mentaaliset mallit ohjaavat taidon oppimista ja kehittyvät taitojen harjoittelun myötä. Motoriset taidot eli liikettä ilmaisevat taidot voidaan jakaa tasapainotaitoihin, liikkumistaitoihin ja käsittelytaitoihin. Käsittelytaidot jaetaan vielä karkeamotorisiin ja hienomotorisiin käsittelytaitoihin. (Purtsi 2006 & Salakari 2007.) 

Goal-based scenario (GBS) on taitojen opetuksen menetelmä, jossa opitaan realistisen taustatarinan ja oppimistavoitteiden kannalta oikeanlaisten oppimistehtävien tekemisen kautta. Sitä voidaan kutsua myös tekemällä oppimiseen perustuvaksi simulaatioksi. (Salakari 2007, 94-99.)

Opettajan rooli on luoda oppimista edistävä ympäristö oppijalle, ja edistää oppimista käyttämällä joustavasti erilaisiin oppimistilanteesiin sopivia menetelmiä, riippuen oppijoista, opetettavista taidoista ja oppimisolosuhteista. Opettajan merkitys oppimisen ohjaajana on merkittävä erityisesti oppimisen alkuvaiheessa, mutta rooli pienenee kun osaaminen kasvaa. Opettajan tai muun kokeneen ammattilaisen palaute on tärkeää taitojen kehittymisen kannalta, kuten myös oppijan itsearviointi ja reflektointi. (Salakari 2007, 74-81)

Taitojen oppiminen on mahdollista vain riittävän harjoittelun seurauksena. Opetuksen kokonaisuus muodostuu monin eri tavoin järjestettyjen oppimistapahtumien kokonaisuudesta. Oppijan tarpeita vastaavien todellisten elämäntilanteiden ja tehtävien valitseminen on tärkeää; oppimista edistäviä oppimistilanteita ovat todellisia, työpaikoilla muistuttavat olosuhteet. Opetuksen tavoitteena on realististen mentaalisten mallien muodostaminen opittavista taidoista oppijoille. (Salakari 2007, 74 – 81)

Opetuksen suunnittelun kulmakivet ovat tavoitteellisuus, oppijalähtöisyys, oppijoiden motivaatio, kouluttajan ammattitaito ja käytännöllinen organisointi. Oppijoiden motivaatioon voidaan vaikuttaa valitsemalla oppimisen halun herättävät menetelmät, ja tasapainottamalla lähiopetuspäivät sisältämään sekä luentotyyppistä opetusta että oppijakeskeisiä työskentelymenetelmiä. (Salakari 2007, 179 – 182.)

Lähteet:

Purtsi, Jarno. 2006. Motorinen oppiminen 55-78-vuotiailla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/9349/URN_NBN_fi_jyu-2006203.pdf?sequence=1

Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Eduskills Consulting.

Blogiteksti: Kati & Sirpa

Taitojen opetus

Taito määritellään erään määritelmän mukaan toiminnaksi, jonka tekijä osaa hyvin tai toisen määrityksen mukaa osaamiseksi, johon liittyy pysyvä tekemisvalmius.

Ihmisellä on valtavasti erilaisia taitoja ja niitä on myös määritelty paljon. Taitoja on eri luontoisia, ja niiden määrittely on sidoksissa taidon luonteeseen. Reproduktiiviset taidot ovat perustaitoja eli ns. jäljentämistaitoja ja produktiivisissa eli tuottamistaidoissa joudutaan soveltamaan periaatteita. Seuraavassa kuvassa on taitojen skeema (Romiszovskin 1999, 463.)

Miten taitoja opitaan?

Oppimisessa on tärkeää mentaalisen mallin muodostuminen, työmuistin rajoittavat tekijät sekä työtoiminnan psyykkinen säätely. Mentaalisen mallin muodostaminen tarkoittaa mielikuvan muodostamista opitusta asiasta. Työmuistin rajoittavuus taas tarkoittaa sitä, että ihmisellä on rajallinen työmuisti, joka rajoittaa oppimistamme eli omaksuttavan tiedon määrää. Oppimisprosessin tuloksena tapahtuu psyykkistä automatisoitumista eli yksittäiset signaalit vähenevät ja kokoontuu uusiksi yläkäsitteiksi, jolloin niiden informaatiopitoisuus kasvaa. Ylioppimisen seurauksena opittu tieto säilyy muistissa pitempää ja se miten nopeasti tieto voidaan aktivoida, riippuu miten pitkään ja hyvin asiaa on harjoiteltu. Työtoiminnan psyykkinen säätely eli mielen säätelyllä tarkoitetaan prosessin aikana tapahtuvien mielen liikkeiden, kuten tehtävään suuntautumisen ja orientoitumisen säätelyä.

Taitojen opetuksen lähtökohdiksi voidaan määritellä seuraavat kolme asiaa:

1.      taidon ominaisuudet ja vaatimustaso,

2.      opiskelijan lähtötaso, aikaisemmat taidot, motivaatio ja reaaliset mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseksi sekä

3.      sovellettavat menetelmät ja oppimisen tehostamisen keinot.

Alla olevassa kuvassa esitellään viisivaiheinen taidon oppimisen malli:

Transferilla kuvataan sitä, miten jossakin opittu siirtyy osaamiseksi eri olosuhteissa, kuin missä taito on opittu!

Blogiteksti: Virpi Brjörkman ja Juha Kinnunen

Arviointi ammattikorkeakoulussa

Ammattikorkeakoulut kuuluvat korkeakoulujärjestelmään, jonka ne muodostavat yhdessä yliopistojen kanssa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on tarkoitus täydentää toisiaan. Yliopistoissa annettava opetus korostaa tieteellistä tutkimusta, kun taas ammattikorkeakoulun opetuksessa korostuu työelämäyhteydet ja alueellinen kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen tulisi luoda toimivia työelämäyhteyksiä, joiden kautta ammattikorkeakoulujen tulisi muodostua koulutus-, kehittämis- ja innovaatiokeskuksiksi. Ammattikorkeakoulujen tutkintorakenne on kaksiportainen; ammattikorkeakoulututkintoja (AMK) ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja (YAMK). Ammattikorkeakouluopintojen tarkoituksena on antaa opiskelijalle valmiudet ammatillisiin asiantuntijatehtäviin.

Ammattikorkeakoulua ohjaavat lait ja asetukset sekä tutkintosääntö. Ammattikorkeakouluasetuksen muun muassa opetussuunnitelmista, opinnoista, opetukseen osallistumisesta ja arvioinnista annetaan tarkempia määräyksiä ammattikorkeakoulun tutkintosäännössä. Esimerkiksi arviointiin liittyvien tarkentavien määräysten antaminen tutkintosäännöllä on perusteltua. Tutkintosäännön hyväksyy ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulun hallitus.

Arviointi opettajan opiskelijalle oppimistuloksista antamaa palautetta. Arviointi ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen pitää johtaa toimenpiteisiin oppimisen parantamiseksi ja osaamisen kehittymiseksi. Eettisesti kestävän arvioinnin pitää lisätä itseluottamusta eli vaivaannuttavaa oppivaa yksilöä. Arviointi on myös laadullista palautetta oppimisen edistymisestä, kun taas arvostelu tähtää numeeriseen, määrälliseen tietoon. Arviointi ja arviointiperusteiden suunnittelu edellyttävät vahvaa pedagogista osaamista.

Opetussuunnitelmaa voidaan pitää oppilaitoksen toimintasuunnitelmana, jolla konkretisoidaan oppilaitoksen tavoitteet. Opetussuunnitelma ja opettajan ammattitaito sekä kokemus luovat edellytykset oppilaitoksen tavoitteiden saavuttamiselle. Opetussuunnitelman voidaan ajatella antavan opettajalle hyvät lähtökohdat opintojakson sisältöjen tarkempaan rakentamiseen ja menetelmien valintaan kuten myös oppimisen arviointiin.

Ammattikorkeakouluissa arviointi on tarkoitettu opetuksesta vastaava opettajan suoritettavaksi. Jos opettajia on useampia, niin nämä päättävät arvioinnista yhdessä. Arvioinnista päättäminen on kaikissa tapauksissa opettajan toimivaltaan kuuluva asia eikä ulkopuolisilla asiantuntijoilla ole mahdollisuutta osallistua arviointiin. Ammattikorkeakoulun opettaja voi kuitenkin pyytää (ei velvollisuutta) työ- tai elinkeinoelämän edustajalta lausunnon opiskelijan menestyksestä käytännön työtehtävistä, mikäli opettaja katsoo tämän tarpeelliseksi.

Opiskelijalla on oikeus saada tieto siitä, kuinka arviointiperusteita on sovellettu hänen opintosuoritukseensa. Tutustuessaan oman opintosuorituksensa arviointiin opiskelija saa tietää, mitkä seikat ovat vaikuttaneet hänen arviointiinsa ja millä tavoin. Arvioinnin perustelujen saamisen jälkeen opiskelija pystyy harkitsemaan, onko asiassa tarpeen hakea oikaisua. Oikaisu koostuu arviointipäätösten itseoikaisusta, opintosuoritusten oikaisumenettelystä ja hallintokantelusta.

Blogiteksti: Laura Jäppinen ja Vilrpi Björkman