AMMATILLISEN JA AMMATTIKORKEAKOULUJEN RAHOITUS

RAHOITUS NYT

Rahoituksesta vastaavat valtio ja kunnat yhdessä; ne rahoittavat ammatillisen peruskoulutuksen. Koulutuksen järjestäjät saavat lisäksi rahoitusta ammatilliseen lisäkoulutukseen, jonka rahoittamiseen kunnat eivät osallistu.

Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta päätetään vuosittain valtion talousarviossa. Ammattikorkeakoulujen valtionrahoitus muodostuu laskennallisin perustein määräytyvästä perusrahoituksesta ja arvonlisäverokompensaatiosta. Perusrahoitus jakautuu ammattikorkeakoulujen kesken pääosin laskennallisesti suoritteiden perusteella. Tuloksiin perustuvasta rahoituksesta 85 % määräytyy koulutuksen laskentakriteereiden perusteella ja 15 % tutkimus- ja kehittämistoiminnan laskentakriteereiden perusteella.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN REFORMI 

Vuoden 2018 alusta tulee voimaan iso muutos ammatillisen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmään. 

Päällekkäisyyttä poistetaan (tutkinnon suorittajan näkökulmasta). Vuorovaikutusta työelämän kanssa lisätään (oppisopimuksen rinnalle koulutussopimus). Koulutuksen järjestäjille lisää vapautta ja erillisiä rahoituskanavia puretaan. 

Uusi ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitusjärjestelmä koostuisi neljästä elementistä: perus-, suoritus-, vaikuttavuus- ja strategiarahoituksesta. Rahoitusmallissa tunnistettaisiin ja otettaisiin porrastustekijöillä huomioon koulutuksen kustannuksiin vaikuttavat tekijät. Rahoituksella ohjattaisiin ja tuettaisiin tulokselliseen ja tehokkaaseen opiskeluun sekä kannustaisiin oppisopimus- ja muun työpaikalla tapahtuvan opiskelun järjestämiseen. Rahoitus myönnettäisiin ja maksettaisiin koulutuksen järjestäjälle ja siitä pyrittäisiin tekemään mahdollisimman ennakoitavaa, laskennallista ja yleiskatteellista. 

Uudistetaan ammatillisen koulutuksen säätely- ja ohjausjärjestelmää siten, että kaikkea ammatillista koulutusta säädellään jatkossa yhdellä järjestämisluvalla ja tätä ohjausjärjestelmää uudistetaan tuloksellisuuteen, laatuun ja vaikuttavuuteen painottuvaksi ja virtaviivaistetaan koulutuksen järjestäjien toiminnan ohjausta. Osana ammatillisen koulutuksen sääntely- ja ohjausjärjestelmäuudistusta turvataan ilman toisen asteen tutkintoa olevien aikuisten ammatillisen koulutuksen saatavuus myös erityisissä oppimisympäristöissä, kuten vankilassa. 

LÄHDE: Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi, 28.9.2015

Blogiteksti: Kaisa ja Juha

Ammatillisen koulutusorganisaation ja ammattikorkeakoulun hallinto ja johtaminen

Pidimme yhdessä opetustuokion yllä olevasta aiheesta. Aihe on mielenkiintoinen, koska varsinkin ammatillisella puolella tulevat Reformin myötä tulevat uudistukset tulevat vaikuttamaan merkittävästi sekä opiskelijoiden että opettajien toimintaympäristöön. Käsittelimme opetustuokiossamme aluksi ammattikorkeakoulun hallinnon ja opintojen rakenteet. Rahoitushan oli jo käsitelty aiemmin aamupäivällä.

Ammattikorkeakoulun osalta tulevaisuudessa keskeinen tekijä on se, että niiden valta ja vastuu korostuvat niiden omistusrakenteen ja yhtiömuotoisen hallinnon tuomilla mahdollisuuksilla. Ne pystyvät jatkossa tekemään opetussuunnitelmissa melko itsenäisiä päätöksiä ja vastaamaan niiden toteutuksesta. Niiden hallintomalli on hyvin lähellä ns normaalin osakeyhtiön mallia. Toki voittoa ne eivät saa tuottaa eivätkä jakaa omistajilleen osinkoja, kuten ns normaalit osakeyhtiöt. Ulkopuolinen sijoittajien tuoma rahoitus on ns oman pääoman ehtoista rahoitusta, ja sen sijoittaja saa samansuuruisena takaisin vasta, kun ammattikorkeakoulu lopettaa toimintansa.

Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakouluja Suomessa on Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa 24 kpl ja Poliisiammattikorkeakoulu toimii Sisäasiainministeriön alaisuudessa. Ammattikorkeakoulujen hallintomalli oli mielestämme tärkeää käydä läpi, koska kuitenkaan meidän opiskelijaryhmästä harva on ollut tekemisissä ko. oppilaitoksiin muuten kuin opiskelijana.

Ammatillinen koulutus on Suomessa ammattikorkeakouluja selkeämmin keskitetyssä ohjauksessa. Niiden valtakunnallisista tavoitteista, tutkintojen rakenteesta sekä yhteisistä opinnoista päättää valtioneuvosto ja tarkemmin tutkinnoista ja niiden laajuudesta opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutuksen järjestämistä varten opetus- ja kulttuuriministeriö antaa ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan ja siihen sisältyvän koulutustehtävän. Järjestämisluvissa määrätään mm. minkälaista koulutusta ja missä laajuudessa koulutuksen järjestäjä voi järjestää koulutusta opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien ja tutkintojen valtakunnallisista perusteista vastaa opetushallitus.

Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä (alk. 1.8.2015), ja opiskelu kestää yleensä noin kolme vuotta. Myös ylioppilaat voivat suorittaa ammatillisia tutkintoja, jolloin opiskeluaika on lyhyempi (2-2,5 vuotta). Ammatillisia perustutkintoja on 52, koulutusohjelmia/osaamisaloja 121. Tutkintojen osia on noin 4 000. Ammatillinen perustutkinnon 180 osaamispisteestä 135 on ammatillisia tutkinnon osia, 35 yhteisiä tutkinnon osia (yhteisiä opintoja) ja 10 vapaasti valittavia tutkinnon osia. Yhteiset opinnot vastaavat osin lukion opintoja. Koulutusta järjestää tällä hetkellä 87 eri oppilaitosta.

Parhaillaan tekeillä olevassa reformissa uudistetaan koko ammatillinen koulutus, ja nykyiset lait yhdistetään uudeksi sekä nuoria että aikuisia koskevaksi lainsäädännöksi, jonka uudistukset tulevat voimaan vuoden 2018 alusta. Reformin - joka sisältyy osaltaan strategisen hallitusohjelman kärkihankkeisiin - toimintasuunnitelmassa mainitaan seuraavaa: ”Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä.”

Blogiteksti: Antti Kumpulainen, Risto Jesoi

Opettajien työelämäjaksot

Opettajien työelämäjaksot ovat tärkeä osa ammatillisen koulutuksen työelämäyhteistyötä. Työelämän ja yhteiskunnan muutos tuo haasteita ammatillisen koulutuksen opettajan työhön. Ammatillisen opettajan kannalta tämä merkitsee entistä tiiviimpiä työelämäyhteyksiä sekä motivaatiota ylläpitää ammatillista osaamista koko työuran ajan. Työelämäjaksot ovat hyvä mahdollisuus kehittää opetuksen sisältöjä ja menetelmiä työelämälähtöisemmiksi.

Työelämäjaksot on linjattu myös valtakunnallisella tasolla keinoksi opettajan osaamisen, työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen sekä työelämäyhteyksien kehittämiseen. Kokemusten ja selvitysten mukaan opettajien työelämäjaksot ovat tuoneet monipuolista hyötyä ammatillisen koulutuksen järjestäjille, opettajille, ammatillisen koulutuksen opiskelijoille ja työpaikoille.

Yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja työelämän kanssa on edellytys työelämän vaatiman osaamisen kehittämiselle. Pyrkimys laajentaa ja kehittää entisestään työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen käytäntöjä on keino vastata työelämän tarpeisiin.

Opettajien työelämäjaksot ovat yksi henkilöstön kehittämiskeino. Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuosituksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulee kartoittaa säännöllisesti henkilöstönsä osaamista ja laatia kartoituksen pohjalta henkilöstölleen kehittämissuunnitelmat. Suosituksessa kehotetaan lisäksi koulutuksen järjestäjää luomaan opettajille edellytykset osallistua työelämäjaksoille ja mahdollistamaan työelämäyhteyksien jatkuva kehittäminen.

Työelämäjaksojen toteutumisen opettajakohtainen aikaväli voidaan määritellä. Aikaväli työelämäjaksolle lähtemiseen on vaihdellut 3:sta 5 vuoteen, suositeltava aikaväli on enintään 5 vuotta. Työelämäjakson pituus voi vaihdella. Koulutuksen järjestäjä voi päättää työelämäjaksojen pituuden. Työelämäjakson voi toteuttaa yhtäjaksoisena, lyhyemmissä osissa tai esim. päivä kerran viikossa pitemmän ajanjakson aikana. Koulutuksen järjestäjän on tärkeää linjata, miten työelämäjaksojen toteutusta, vaikutuksia ja tuloksia seurataan.

Koulutuksen järjestäjän on tärkeää linjata myös se, miten opettajien työelämäjaksojen kokemukset ja uudet ideat levitetään laajemmin. Silloin linjataan, millä tavalla opettaja kuvaa kokemuksensa ja jakaa ne oppilaitoksessa ja muissa yhteyksissä.Kokemusten jakaminen ja levittäminen voidaan linjata yhdeksi opettajan työelämäjakson tehtäväksi.

Työelämäjaksot siis pitävät yllä opettajien tuntemusta työelämästä, antavat uutta ajankohtaista tietoa opetukseen, jolloin opetuksen sisältö paranee luoden uusia suhteita mm työssäoppimispaikkoihin ja antaa arvostusta oppijoiden silmissä.

Blogiteksti: Piia ja Petteri

Koulutuksen työelämälähtöisyyden edistäminen ja aluevaikuttavuus

Miten aluevaikuttavuus otetaan huomioon opetuksen suunnittelussa?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt ammatillisen koulutuksen tavoitteeksi kohentaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja sen osaamistarpeita, edistää työllisyyttä ja elämänlaajuista oppimista. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa kehitys- ja tutkimustyötä.

Koulutuksen työelämälähtöisyyttä edistää opettajien aktiivisuus työelämän suuntaan: aktiivinen yhteistyön arviointi ja osallistuminen työssä oppimisjaksoihin ja työelämään. Opiskelijoiden ja yritysten mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun lisää työelämälähtöisyyttä, ja edistää yrittäjäkasvatusta.

Mika Tammilehto pohti puheenvuorossaan koulutustoimikuntien seminaarissa (2015) työelämälähtöisyyttä ja työelämänyhteistyötä koulutuksen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Koulutuksen reformissa työelämäyhteistyötä tullaan lisäämään merkittävästi, kun hallituksen tavoitteena on lisätä ammattilisen koulutuksen työelämävastaavuutta ja opiskelun yksilöllisyyttä, samalla kun koulutuksen rahoitusta tullaan vähentämään. Reformiuudistus vaatii oppilaitoksia tiivistämään yhteistyötä työelämän kanssa, ja kehittämään työympäristöjä oppimisympäristöiksi. Koulutusorganisaation verkostoituminen ja kansainvälisyys edistävät aluevaikuttavuutta ja tiivistävät yhteistyötä yritysten sekä julkisen sektorin välillä. Opettaja onkin avainasemassa työelämän ja aluevaikuttavuuden yhteistyön luomisessa.

Maritta Aho (2014) on määritellyt, että koulutuksen aluevaikuttavuus on osaamista, työtä, yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä ja hyvää elämää, innostavaa uuden oppimista toinen toisilta - tekemällä, testaten ja kokeillen, rajoja tarpeen tullen rikkoen, tietoja, taitoja ja verkostoja rakentaen. Yhteistyöllä ja osaamisella saadaan rakennettua menestyviä yrityksiä ja terve julkinen sektori.

Opetuksen suunnittelussa aluevaikuttavuus voidaan ottaa huomioon selkeällä strategisella suunnittelulla, toteutuksella, seurannalla ja laadunhallinnalla. Kansainvälinen yhteistyö ja hanketyö yritysten ja oppilaitosten välillä lisää opettajan ja oppilaitoksen verkostoja, mahdollistaa hyvin toimivat opiskelija- ja opettajavaihdot, ja parantaa opiskelijoiden työllistymistä. Hankkimalla ja ylläpitämällä laajat verkostot kotimaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin mahdollistetaan yhteistyösopimukset työssä oppimispaikkojen ja opetussuunnitelmiin kuuluvien yhteistöiden tarjoamiseen.

Hoitotyönopettaja Tuula Hovilainen-Kilpinen, Koulutuskeskus Salpauksesta kertoi omasta toiminnastaan, miten opettaja voi – verkostoitumalla kansallisesti ja kansainvälisesti sekä itse aktiivisesti toimimalla - kehittää omaa alaa ja sen opetusta, sekä edistää koulutuksen aluevaikuttavuutta ja työelämälähtöisyyttä. Hänen innostuksensa omaan työhön teki vaikutuksen, ja jopa hengästytti, miten aktiivisesti hän voikaan olla mukana kaikessa.

Keskustelufoorumissa pohdittiin, miten reformin uudistukset otetaan vastaan yrityksissä, ja miten lainsäädäntö muutetaan auttamaan uudistusta, kun lähtökohtana on siirtää oppimista työpaikoille. Miten voimme tulevaisuudessa varmistaa opetuksen hyvän laadun tason myös työpaikoilla. Kysymys kuuluukin, miten opettaja voi motivoida yrityksiä laadukkaan opetuksen ylläpitämisessä? Opettajien jaksaminen näiden uudistusten keskellä on herättänyt paljon puhetta viime aikoina. Toisille sopii aktiivinen, 24/7 työtapa, mutta kaikki eivät siihen kykene.

LÄHTEET

Aho, M.2014. Ammattikorkeakoulujen Aluevaikuttavuus.

Jokinen, J. Lähteenmäki, L. Nokelainen, P. 2009. Työssä oppimisen Lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja. 3/2009. Hämeenlinna: HAMK.

Mika Tammilehto: työelämälähtöisyys ja työelämäyhteistyö hallitusohjelmassa. Koulutustoimikuntien seminaari 11.11.2015. Opetushallitus.

Opetushallitus. 2010. Vahvuutena Kansainvälisyys – Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa. Helsinki. OPH.

Opetus- ja Kulttuuriministeriö. 2014. Ammatillinen koulutus.

Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisu 2009:7. Helsinki. OPM.

Blogiteksti: Kirsi ja Kati

Ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostot

Muutos kohti yhteistoiminnallista opetuskulttuuria edellyttää verkosto- ja kumppanuustoimintaan liittyvän osallisuuden käsitteen ymmärtämistä. Yhteistoiminnallisen kulttuurin luominen on yhdenlainen ratkaisu luovan talouden ja työelämäyhteistyön edellyttämien taitojen kohentamiseen. Verkostoitumisella tarkoitetaan lähinnä oppilaitoksen tekemää alueellista yhteistyötä, jossa kiinnitetään huomiota ulkoisiin olosuhteisiin, sisäiseen toimintaan ja toimintakulttuuriin. Ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostot usein sisältää alasta riippuen niin isoja kuin pieniäkin yrityksiä, oppilaitoksia ja muita tahoja.

Verkostot koulutusorganisaation, yritysten ja kodin tukena (pois lukien henkilökohtaiset verkot) ovat karkeasti:
- Lainlaatijat sekä valtioneuvosto, eduskunta
- Kolmikanta ja opetusministeriö sekä työnantaja- ja palkansaajaliitot, yrittäjien järjestöt
- Opetushallitus, koulutusyhteisöt, koulutustoimikunnat (yhteistyö eri ammattikouluasteiden välillä)
- ELY-keskus, TE-palvelut, yritykset, ammattiosastot (paikalliset), koulutusyhteistyö
- Opiskelijat, perhe ja vapaa-aika, harrastukset, koulutusyhteisö/kouluttajat, opettajat, ohjaajat, sekä yritykset.

Yksittäisillä opettajilla voi olla paljon verkostoja mm. entiset työkaverit, opettajat, oma osaamisala, opiskelukaverit jne. Opettajilta verkostoituminen vaatii yhä enemmän verkko- ja verkosto-osaamista. Ammatillisella opettajalla on monitahoiset verkostot työssään sekä itsensä kehittämisen että tiedon jakamisen ja osaamisen tueksi. Verkostoitumista on useaa eri mallia. Alakohtainen verkostoituminen käsittää tietyn ammattialan tai koulutusalan verkostoitumisen. Alueellisella verkostoitumisella tarkoitetaan alueellista yhteistyötä esim. tietyn seutukunnan tai isomman alueen yhteistyö. Oppilaitoksen näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan tasot asettaa sisäiseen verkostoon (tiimityö), lähiverkostoon (yhteistyökumppanit) ja etäverkostoon (kansainväliset kumppanit).

Ammatillisen opettajan verkosto muodostuu ainakin seuraavista toimijoista:
- muut ammatilliset oppilaitokset
- alueen työ- ja elinkeinoelämä
- kansainväliset yhteistyökumppanit (opiskelija /opettajavaihdot)
- media
- ammatilliset neuvottelukunnat ja jaokset
- TE-toimisto, ELY-keskus
- ammattikorkeakoulut ja yliopistot
- toimilupaviranomaiset – erilaiset pätevyyskortit (Valvira, Evira, Trafi, SPR)
- nuorten työpajat
- tutkintotoimikunnat
- erilaiset etujärjestöt
- kehittämis- ja koulutusjärjestöt

Lähteet:

Helander, J. (toim.) 2009. Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.

Helander, J. (toim.) 2014. YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. HAMK. HAMKin e-julkaisuja 24/2014. Tampere:Tammerprint

Jokinen, J., Lähteenmäki, L. ja Nokelainen, P. 2009.Työssäoppimisen lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkeaasteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet.Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy.

Blogiteksti: Marja

Näyttötutkinnon arviointi

Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tapa suorittaa ammatillinen tutkinto työn ohessa. Ideana on muuttaa olemassa oleva ammattitaito tutkinnoksi. Tutkinnon suorittaminen henkilökohtaistetaan jokaiselle opiskelijalle tämän osaamisen perusteella. Näyttötutkinnon suorittajaa arvioidaan aidoissa työtilanteissa. Oleellista on se, että opiskelija täyttää kaikki kyseisen tutkinnon tutkintovaatimukset saadakseen näyttötutkinnon suoritettua.

Näyttötutkinto arvioidaan aina kolmikannassa. Kolmikannan muodostavat työnantajan edustaja, työntekijän edustaja (kollega) ja opetusalan edustaja (koulu). Arvioijien kriteerit on määritelty Opetushallituksen toimesta. Huomioitavaa on se, että arvioija voi edustaa vain yhtä tahoa, joka on henkilön pääasiallisen työtehtävän mukainen.

Tutkinnonsuorittajan ammattitaito arvioidaan henkilökohtaistamisessa sovitun aikataulun ja arvioijien työnjaon mukaisesti. Arvioija/arvioijat havainnoivat tutkinnon suorittajan käytännön työtehtäviä ja arvioivat ammattitaitoa. Arvioinnin pääsäännöt: 1) ammattitaito arvioidaan suoraan työstä ja 2) tärkeimmät työvaiheet arvioidaan, jatkuvan arvioinnin periaatetta ei ole.

Kaikki ammattitaidon osoittamistavat on kuvattu tutkintojen perusteissa, muita vaihtoehtoja ei ole. Jos ammattitaitoa ei voida arvioida kattavasti ja luotettavasti käytännön työtehtävissä, henkilökohtaistamisessa sovitaan muista ammattitaidon osoittamistavoista ja arviointimenetelmistä, esimerkiksi haastattelu, tutkinnon perusteissa mainitut erillispätevydet, kirjalliset kuvaukset, videointi ja digitaaliset tallenteet.
 

Arviointikokoukseen osallistuu kolmikanta ja tilaisuudessa tehdään arviointiesitys tutkinnon osan arvosanasta tai arviointiesitys tutkinnon osan hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Pääsääntö on että vain hylätyt tutkinnon osat perustellaan (eräillä aloilla kaikki arviointiesitykset perustellaan).

Arviointien yhteenvedot lähetetään samanaikaisesti kaikista tutkinnon osista tutkintotoimikunnan laatimalla lomakkeella, johon riittää yleensä tutkintovastaavan allekirjoitus (eräissä ammatillisissa perustutkinnoissa arviointiesitykset lähetetään tutkinnon osittain ja lopuksi vielä yhteenveto). Tutkintotoimikunta päättää arvioinnista ja osaamisen tunnustamisesta. Tutkintotoimikunta lähettää allekirjoitetut todistukset näyttötutkinnon järjestäjälle, joka toimittaa ne edelleen tutkinnon suorittajille.

Tutkintotoimikunta voi jättää tekemättä arviointipäätöksen ja pyytää nähtäväksi kaikki tutkinnon suorittamiseen liittyvät asiakirjat: henkilökohtaistamista koskevat asiakirjat, arviointiaineisto ja arviointilomakkeet. Näitä asiakirjoja ei pääsääntöisesti lähetetä tutkintotoimikunnalle.

Lähteet:
Arvoinnin opas – Opetushallitus: http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf
Hylättty tutkintosuoritus: http://oph.fi/download/149258_Hylatty_tutkintosuoritus.pdf
Osaamisen arviointi, arvosanan antaminen ja arvioinnin dokumentointi - Opetushallitus: http://oph.fi/download/149259_Osaamisen_arviointi_arvosanan_antaminen_ja_arvioinnin_dokumentointi.pdf Näyttötutkintoprosessi: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&ved=0ahUKEwjd5dLF46bLAhWDfRoKHQHPACAQFgghMAE&url=https%3A%2F%2Fkeuda.moodle.fi%2Fmod%2Fresource%2Fview.php%3Fid%3D254798%26redirect%3D1&usg=AFQjCNFzqlR5maA0SNYlxFvQyJ0qiwT4-A&sig2=v40xfHkL46RNXSH0g6QTPQ&cad=rja