Varsinaisen ohjausteorian tehtävänä on kuvata monitasoisesti ohjaussuhdetta mm. sitä mitä tapahtuu aidossa, kohtaavassa vuorovaikutuksessa ohjaajan ja ohjattavan väillä. Ohjauksen päämäärä on edistää ohjattavan kasvuehtojen ymmärtämistä.
Sen lisäksi, ohjaajan ymmärrystä ohjattavan subjektiivisesta kokemuksesta sekä ohjattavan kokemuksen tutkiminen ja tulkinta. Myös ymmärrystä siitä, mitä ohjausprosessin aikana tapahtuu. sekä osaamisen ylläpitämistä jne.
Yhden teorian varjossa tätä kaikkea tuskin pystytään kokonaisvaltaisesti saavuttamaan. Siksi tarvitaan sellaisia teorioita, jotka toimivat varsinaisen ohjausteorian tukena, sitä täydentäen tai tukien. Kasvatuksen rooli ohjauksessa on keskeinen.
Ohjauksen taustateoriat:
Kokemuksellisen oppimisen teoria on ohjauksen pääteoria. Edistyksellisen kasvatuksen ja ohjauksen pääajatus on inhimillinen kokemus ja kyky oppia käyttämään hyväksi oppimista. Lähtökohtana on omakohtainen käytännön ongelma. Oppiminen rakentuu aina yksilön aikaisempaan tietoon eli hänen kokemushistoriaansa, josta kokemuksille löytyvät merkitykset (Tämä koskee ohjaajaa missä määrin ohjaaja pystyy ymmärtämään itseään persoonana, omia kokemuksiaan ja tunteitaan). Oppimista syntyy kun kokemus on työstetty reflektion ja tutkimisen avulla. Aikaisemmat kokemukset joko stimuloivat tai ehkäisevät oppimista. Ympäristö (missä oppiminen tapahtuu) vaikuttaa myös oppimiseen. Tieto ei ole irrotettavissa elämän kokemuksesta ja saa pätevyytensä siitä, missä määrin se voidaan integroida oppijan kokemukseen. Aikuiset eivät välttämättä opi kokemuksesta, vaan merkityksestä jonka he antavat kokemukselleen.
Psykoanalyyttinen teoria on erityisteorioita ja tekevät vuorovaikutuskäyttäytymisen ymmärrettäväksi. Antaa välineitä ymmärtää tiedostamattomia motiiveja, jota ovat läsnä vuorovaikutussuhteissa. Mitä tapahtuu mielen sisällä ja miten ihminen antaa merkityksiä kokemuksilleen. Tavoitteena on ihmisen mielen toiminnan ja subjektiivisen kokemuksen tutkiminen.
Kasvatus filosofia: Kasvatus on aina suhteessa olemista. Vastuuntunne herää jos ihminen ymmärtää miten toiseen ihmiseen vaikutetaan. Ohjaajan on pysähdyttävä miettimään/ tutkimaan omaa persoonallista tapaa reagoida ohjattavaan, tai muutoin voi käydä niin, että tapa jolla ohjaaja on tottunut reagoimaan, ei välttämättä ole ohjattavan edistymisen kannalta suotuisa. Toisen ihmisen reagoiminen ei-kasvattavalla tavalla, esim. ymmärtämättä tämän kokemusta, koska emme löydä yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiimme, on yksi kriittisiä kohtia ohjausvuorovaikutuksessa.
Konstruktivistinen oppimisteoria on aputeoria. Ohjaus tähtää ohjattavan ammatilliseen kehitykseen, tavoitetta säätelevät oppimisen kriteerit, siksi on luonnollista, että oppimisteoria kuuluu ohjauksen taustateoriaan. Konstruktivistinen oppimisteoria on vallitseva teoria kasvatuksessa, jo siten se on tässä etuoikeutettuna ohjausteoriana. Konstruktivismin pedagogiset seuraamukset sisältävät samansuuntaisia osoita kuin ohjaussuhde:
- Oppiminen on ohjattavan oman toiminnan tulos.
- Ymmärtämisen painottaminen kuuluu mielekkääseen oppimiseen.
- Oppimisessa sosiaalisella vuorovaikutuksella on keskeinen rooli.
- Oppiminen on kontekstisidonnaista, sisältöön ja oppimistilanteeseen liittyvää.
Ohjauksen työkaluja ovat dialogi ja reflektio. Dialogi on ohjauksen keskeinen kommunikaatiomenetelmä. Dialogi mahdollistaa ihmisen kasvun. Kehittymistä palvelevana dialogia merkitsee yhteyttä toiseen ihmiseen. Se on myös reflektiivinen ja luova prosessi. Dialogissa on olennaista kahden persoonan välinen suhde, yhdessä koettu tapahtuma. Reflektio on syvällisen ajattelun apuväline ohjauksessa. Tavoitteena on tiedostus, oppia tuntemaan itseensä kohdistuvaa ajattelua, ja oman toiminnan ymmärtäminen. Se on tutkiskelevaa vuoropuhelua oman itsensä ja ympäröivän todellisuuden kanssa sekä kokemuksen uudelleen arvioimista.
Ohjaustavat:Ratkaisukeskeinen ohjaus
Keskeistä on tavoitteet ja niiden saavuttaminen. Ohjattavalle luodaan käsitys nykyisestä tilanteesta, tavoitteista ja tavoitteisiin pääsemiseksi luodaan toimintasuunnitelma. Toiminta suunnitelma on konkreettinen ja edistymistä seurataan. Ajatuksena on että ohjattavassa koetaan vahvistaa sitä mikä on hänelle helppoa ja positiivista. Työskentelytapa on asiakaskeskeinen, tavoitelähtöinen, tulevaisuuteen suuntaa.
Kognitiivinen ohjaus Ohjaajan roolina on tiedon lähteille saattelu ja itsetuntemuksen lisäämiseen tähtäävät keinot. Valinta tai ratkaisu syntyy tiedon lisääntymisen (itsetuntemus ja vaihtoehdot) ja ymmärtämisen kautta. Kognitiivisen ohjauksen keinoja ovat esimerkiksi tietokoneavusteiset testit, tiedon hankinta, rationaalisesti etenevät kysymyspatteristot, portfoliot, listojen teko vaihtoehdoista ja niiden arvottaminen, toimintasuunnitelmien tekeminen ja niiden seuranta.
Sosiodynaaminen ohjaus On konstruktivistinen lähestymistapa. Sen mukaan ohjaussuhteen tarkoituksena on tukea ja rohkaista ohjattavaa hänen oman elämäntilanteensa ja ongelmiksi kokemiensa asioiden hahmottamisessa ja ratkaisemisessa. Tarkastelunäkökulmaksi otetaan ohjattavan koko inhimillinen ympäristö ja toiminta, joka on jokaisella yksilöllinen. Ohjaussuhde on keskiössä ja sen avulla on tarkoitus välittää toivoa, rohkaisua ja aktivoida ohjattavaa. Sosiodynaamisen ohjauksen tavoite onkin painottaa mahdollisuuksia, ei sääntöjä tai alistamista. Menetelminä on erilaisten visusaalisten karttojen tai kuvien avulla eritellä olemassa olevaa tilannetta ja mahdollisia toimintavaihtoehtoja. Sosiodynaaminen ohjaus pyrkii ottamaan huomioon ohjattavan koko elämänkentän. Menneisyyden ja nykytilanteen kartoitusten avulla voidaan tehdä uusia päätöksiä tulevaisuuden rakentamiseksi. Ohjauksen keskiössä on ohjattavan oma elämä ja voimaantuminen päätöksiinsä. Sosiodynaamisen ohjauksen menetelmiä ovat esimerkiksi visuaalinen elämänkenttä, elämänviiva, tarinat, verkostojen hahmottaminen, dialoginen viestintä, näkökulmien muuttaminen ja voimaannuttava kehä.
Psykodynaaminen ohjaus Teorian mukaan ohjaus tapahtuu ohjaussuhteessa, jossa ohjattava saa vapaasti pohtia itseään ja tulevaisuuttaan. Ohjaajan tehtävänä on luoda positiiviset olosuhteet ja asettua ohjattavan itseilmaisun helpottajaksi. Kuunteleminen, ymmärtäminen ja reflektointi ovat ohjaajan työkaluja. Ohjaussuhteessa pyritään saamaan näkyville ohjattavan päätöksiin vaikuttavia tekijöitä, jotka saattavat olla tiedostamattomiakin. Ohjauksen menetelmiä ovat esimerkiksi Joharin ikkuna, kuvalliset menetelmät, mutta erityisesti keskustelut.
Lähteet: Ojanen, S. Ohjauksesta oivallukseen ohjausteorian käsittelyä. 2012. Palmenia –sarja 14. Helsinki: Gaudeamus oy
http://oppimisnakemykset.wikispaces.com/file/view/OPPIMISNÄKEMYKSET_11_3_2009_opisk.pdf
https://kyvyt.fi/view/artefact.php?artefact=157050&view=20490
http://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2013/06/07/voimavara-ja-ratkaisukeskeinen-nakokulma-ohjaustyossa/