Oppimisympäristöt

Historian aikana oppimisympäristö on ahtaimmillaan ymmärretty vain luokkahuoneena, eli tilana, jossa vakioidun tiedon jakaminen on tehokasta ja tila on mahdollisimman hyvin eristetty ympäristöstä ja sen vaikutteista. Nykyään oppimisympäristöt käsitetään laajemmin ja monipuolisemmin, ja niitä tarkastellaan useista eri näkökulmista.

Opetussuunnitelmien perusteisiin on nykyään kirjattu oppimisympäristöt, ja ovat osana koulutuksen suunnittelua. Samalla perinteisestä opettaja- ja luokkahuonekeskeisestä opetuksesta siirrytään hyödyntämään erilaisia oppimisympäristöjä osana oppilaitoksessa tapahtuvaa opiskelua. Oppimisympäristöjen kehityksen myötä myös opettajan työ tulee mielekkäämmäksi ja vaihtelevammaksi.

Oheisessa animaatiossa esitellään kolme eri tapaa tarkastella oppimisympäristöjä:
https://drive.google.com/file/d/0B3zCwxlm07fIQmp4dU9nbUdBT2s/view?ts=57225916&pref=2&pli=1

Alla esitellään erilaisten oppimisympäristöjen jaottelu viiden eri näkökulman kautta (fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja didaktinen). Jaottelu on tarkemmin esitelty pääasiallisena lähteenä käyttämässämme raportissa (lähde). Jaottelun tavoitteena on ollut synnyttää uusia, luovia ideoita, sekä edistää kokonaisvaltaista oppimisympäristöajattelua.

1. Fyysinen näkökulma
· Miten erilaiset tilaratkaisut tukevat oppimista?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan tilana tai rakennuksena.
2. Sosiaalinen näkökulma
· Minkälainen henkinen ilmapiiri tukee oppimista?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan vuorovaikutuksena.
3. Tekninen näkökulma
· Kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisen tukena?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan opetusteknisenä sovelluksena.
4. Paikallinen näkökulma
· Kuinka erilaisia oppilaitoksen ulkopuolisia paikkoja voidaan hyödyntää opetuksessa ja minkälaista oppimista niissä tapahtuu luonnostaan?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan paikkoina ja alueina.
5. Didaktinen näkökulma
· Minkälainen on oppimista tukeva ympäristö?
· Oppimisympäristöä tarkastellaan didaktisena kokonaisuutena

Oppimisympäristönäkökulman vahvuutena voidaan nähdä huomion siirtäminen opettajan toiminnasta oppilaan toimintaan ja oppimista tukevan ympäristön suunnitteluun. Näin keskiöön nousee itse opiskeluprosessi, oppijalle luontainen oppiminen sekä oppijan ja ympäristön välinen vuorovaikutus.

Esitetyt näkökulmat ovat käytännössä toisiaan tukevia ja täydentäviä, ja hyvässä oppimisympäristössä on mukana useita ulottuvuuksia. Ne liittyvätkin yleensä kokonaisvaltaisesti koko elämänpiiriin. Oppimisympäristöjen tulisi aina pyrkiä tarjoamaan oppijoille sopivia oppimishaasteita, siis riittävän haasteellisia, muttei ylivoimaisia.

Opiskeluympäristöt mahdollistavat yksilöllisen eriyttämisen ohella paremman sosiaalisen
vuorovaikutuksen, joka käsitetään nykyään yhtä keskeiseksi kuin fyysinen ympäristö. Myös eri oppiaineiden luova integraatio on mahdollista toteuttaa helpommin oppimisympäristöajattelun kautta.

Voi helposti kuvitella, että esim. oppilaiden motivointi kuivahkon teorian opiskeluun lämpimänä toukokuun päivänä voi sisätiloissa olla vaikeaa, mutta oppimisympäristöajattelun myötä monen oppiaineen kanssa voisi mennä ulos luontoon. Esim. liikunnan, biologian, ympäristöopin ja historian opiskelun yhdistäminen olisi helppoa, eikä matematiikan tai kieltenkään mukaan ottaminen ole mahdotonta.

Blogiteksti: Sari Erviö ja Risto Jesoi